Jopa neljä viidestä Intian-kävijästä kantaa tämän mukanaan kotiin - eikä tuliainen ole mukavimmasta päästä

Kehittyvästä maasta kotiin palaava turisti voi tuoda mukanaan viheliään tuliaisen, antibiooteille vastustuskykyisen bakteerin. Jopa neljä viidestä Intian-kävijästä kantaa matkan jälkeen suolistossaan superbakteereja.

– Se on ihan merkittävä riski tiettyihin maihin kohdistuvilla turistimatkoilla. Vähintään kolmasosa ihmisistä kolonisoituu (eli saa mikrobitartunnan mutta ei välttämättä tautia) tällaisella reissulla. Intiassa turisteista jopa 80 prosenttia saattaa olla kolonisoitunut resistenteillä bakteereilla, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n bakteeri-infektio-osaston johtava asiantuntija

Jari Jalava.

Jokainen heistä ei suinkaan sairastu, eikä bakteeri pysy elimistössä ikuisesti. Huonolla tuurilla se ennättää kuitenkin levitä ihmisestä toiseen.

– Tiedämme, että suurimmalta osalta ihmisiä resistentit bakteerit häviävät elimistöstä kolmessa kuukaudessa ja lopuiltakin yleensä vuodessa. Joillakin ne saattavat jäädä kuitenkin pysyviksi. On paljon yksilöllisiä eroja, ja varmaan sattumakin sanelee sitä, miten kauan ne säilyvät, Jalava sanoo.

Antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit ovat kehittyneet ja lisääntyneet samaa tahtia antibioottien käytön kasvun kanssa.

Maailmalla ja etenkin kehittyvissä maissa antibiootteja on saatavilla jopa ilman reseptiä, ja niitä myös syödään surutta moneen eri vaivaan.

Jalavan mukaan matkailijan ei kuitenkaan missään nimessä kannata ostaa turistikohteesta antibiootteja omin päin.

– Niistä ei ensinnäkään koskaan tiedä, mitä sieltä saa. Toiseksi tavallinen kansalainen ei voi tietää, mikä bakteeri-infektion kulloinkin on aiheuttanut. Oireet voivat olla hyvin samantyyppiset, mutta aiheuttaja silti eri. Terveydenhuoltoalan ammattilaisellekin se on joskus ihan täyttä arvausta.

Antibiootteja syödään turhaan myös lääkärin määräyksestä, sillä vieläkin on vaikeaa selvittää, onko kyse bakteerin vai viruksen aiheuttamasta sairaudesta. Antibiootit tehoavat ainoastaan bakteereihin.

– Ongelmana on se, että erotusdiagnostiikka – perustui se sitten kliiniseen kuvaan tai laboratorioanalyysiin – ei ole niin hyvää, että se voisi kertoa, onko kyseessä bakteeri- vai virusinfektio. Sen pitäisi olla nopeaa ja reaaliaikaista, jotta siitä olisi tällaisessa tilanteessa hyötyä, Jalava sanoo.

Lääkärit joutuvat valitsemaan myös niin sanottujen kapeampi- ja laajakirjoisten antibioottien välillä.

Laajakirjoiset lääkkeet tehoavat useisiin eri bakteeriryhmiin, mutta toisaalta tappavat samalla suolistosta kapeakirjoisia enemmän myös hyödyllisiä bakteereja.

– Se antaa mahdollisuuden resistenteille bakteereille kasvaa. Äärimmäinen tapaus on antibioottiripuli, joka saattaa olla hyvinkin vakava tila: ihmisiä kuolee siihen. Siinä tietty bakteeri, clostridium difficile, pääsee kasvamaan suolistossa antibioottihoidon takia.

Antibioottiripulia voidaan hoitaa ulosteensiirrolla.

Voiko antibiootteja sitten syödä väärin? Mitä potilaan pitäisi ottaa huomioon?

– Meidän neuvomme on aina se, että kuuri syödään lääkärin määräämän ohjeen mukaan. Se on paras ja varmin tapa toimia.

Jos olo paranee antibioottikuurin aikana, saako kuurin jättää kesken?

– Kyllä me neuvomme syömään ohjeen mukaan loppuun asti. On olemassa ääritapaus, jossa tuberkuloosia aiheuttavan mykobakteerin resistenssi syntyy nimenomaan siitä syystä, että lääkkeitä ei käytetä ohjeiden mukaisesti.

– Jos antibiootteja jää jäljelle, ne pitää viedä apteekkiin hävitettäviksi. Vaikka oireet palaisivat, niitä ei pidä syödä omin päin.

Auttavatko maitohappobakteerit bakteerikannan uusiutumisessa antibioottikuurin jälkeen?

– Ei ole olemassa vahvaa tieteellistä näyttöä siitä, että yksittäisellä bakteerilla pystyttäisiin vaikuttamaan mikrobiston normalisoitumiseen. Yksittäisen bakteerin teho ei vain riitä siihen.

– Jos joku tuntee, että ne auttavat, ei niiden syönnistä ole osoitettu olevan haittaakaan. Mutta ei myöskään mitään hyötyä.

Kommentoi