Tunnettu turvallisuuspoliittinen blogisti ja aktiivinen Twitter-keskustelija Janne Riiheläinen on sitä mieltä, ettei vihapuhetta pysty tänä päivänä välttämään kukaan, joka keskustelee internetissä julkisesti. Hän saa itsekin säännöllisesti niskaansa vihapuhetta ja häiriköintiä, jopa tappouhkauksia.

– Ainoa asia, millä vihapuhetta pystyy estämään, on se, että pysyy pois sosiaalisesta mediasta. Luulen, että se on tavoitteenakin: kyse on siitä, kuka hallitsee koulun pihaa.

Vihapuhe ja trollaus ovat vallankäytön välineitä. Niitä käyttävät henkilöt haluavat määritellä, mistä ja miten sosiaalisessa mediassa keskustellaan.

– Häiriköinti on este järkevälle yhteiskunnalliselle keskustelulle. Se on itse asiassa aika paradoksaalista, sillä hyvin usein maahanmuuttoon liittyvä vihapuhe sisältää vaatimuksen, että näistä asioista on saatava keskustella.

– Samaan aikaan keskustelun tapa tyhjentää paikat. Ei huvita keskustella, kun siitä tulee näin kauhea huuto. Ethän sinä mene sellaiseen kapakkaankaan, missä tapellaan koko ajan, Riiheläinen sanoo.

Onko taistelu trolleja ja vihapuhetta siis vastaan jo hävitty, jos siihen ei enää jakseta lähteä vastaamaan?

– Onhan se. Toiset sanovat, ettei saa ruokkia trolleja, mutta toisaalta jos informaatioilmatilanhallinta annetaan tällaisille henkilöille, sanat muuttuvat helposti lihaksi.

Pelko ja viha ruokkivat helposti itse itseään.

– Verkko voi voimaannuttaa myös pahaa oloa, väkivaltaa ja suvaitsemattomuutta, Riiheläinen muistuttaa.

Hänen mukaansa nykyinen vihapuheen ilmasto on rakentunut pitkäjänteisestä poliittisesta työstä.

– Tässä on paljon poliittisia ulottuvuuksia. Vuosia tehty suunniteltu työ tulee nyt näkyväksi. Tosin tehdäänkö sitä pelkästään kotimaassa vai myös jossain muussa maassa, onkin hyvä kysymys, Riiheläinen sanoo viitaten itänaapurimme kiinnostukseen Suomen nettikeskusteluja kohtaan.

Hänen mukaansa monen tavallisen suomalaisen viha ja pelko nousevat ihan aidoista, relevanteista huolenaiheista.

–Mutta ratkaisujen etsiminen harhautuu katupartiointiin, vihapuheeseen ja häiriköintiin. Nettiraivo on kai vähän samanlaista kuin ratin takana, että ihminen kuvittelee olevansa jotenkin yksityisessä tilassa, ja se sitten näkyy ulospäin.

Jos ihmiselle huudellaan kadulla, hän oppii helposti välttämään joitakin paikkoja. Torstaina julkistetusta oikeusministeriön vihapuheselvityksestä käy ilmi, että kolmannes vähemmistöön kuuluvista vastaajista kertoo välttävänsä liikkumista esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä.

Pelon maantiede on astunut ihmisen elämään.

Riiheläisen mukaan sama ilmiö toistuu verkossa. Monissa maissa on yhteiskunnallisissa kuohuntatilanteissa liikkunut väkivaltaisia katupartioita pelottelemassa poliittisia vastustajia. Samaa tehdään nykyään virtuaalisesti.

– Jopa jotkut poliitikot, mutta erityisesti vihavalhesivustot, maalittavat ihmisiä: Katsokaa, tuo on meitä vastaan. Onpas tällä tällainen mielipide, katsokaa nyt. Se on käytännössä hyökkäyskäsky. He tietävät erittäin hyvin, mitä tekevät, Riiheläinen sanoo.

Riiheläinen on havainnut saavansa "yllättävän usein" vastakaikua sille, että yrittää käyttäytyä verkossa aikuismaisesti.

Hänen mukaansa vihapuheeseen ei kannata vastata samalla mitalla. Sen sijaan huonosta käytöksestä pitää aina huomauttaa. Itse hän sen jälkeen jatkaa mielellään keskustelua asiallisemmissa merkeissä.

– Trollauksen yksi tavoite on tehdä keskustelusta huutamista, vetää vastapuoli lokaan. Minä pidän kiinni siitä, että käyttäydyn hyvin, perustelen näkemykseni ja pohjaan faktoihin. Uskon keskustelun voimaan. Kun yhdessä jaksetaan jauhaa asioista, pystytään lopulta paremmin ymmärtämään ja kunnioittamaan toisen mielipidettä, Riiheläinen sanoo.

RIIKKA HAPPONEN/LÄNNEN MEDIA