Olen myös itse ihmetellyt, miksi ei meidän "hyvässä yhteiskunnassamme" ole turvattu hyvä saattohoito. Eikö ihmisiä tule hoitaa syntymästään asti ihmisen kuolemaan saakka hyvin? Mielestäni sen kuuluisi olla päivänselvä asia.

Mutta ikävä huomata, että niin se ei ole. Jokainen ihminen, vanhakin, on tärkeä, ainutlaatuinen. Ansaitsemme hyvän, rauhallisen kuoleman.

Minun mielestäni saattohoidon opetus pitäisi kuulua kaikkien hoitajien ja lääkäreiden perusopetukseen niin saattohoitoa olisi aina saatavilla ja heillä taitoa antaa sitä. Siinä tulee myös taas kustannuspuoli vastaan, kun on säästöt päällä, mutta uskon, että täällä menee rahaa turhempaankin.

Olen itse joutunut väistämättä ajattelemaan tulevaa kuolemaa ja varsinkin saattohoitoa omalta kohdaltani. Itse sairastan parantumatonta paksunsuolensyöpää vuodesta 2008. Nyt voin vielä hyvin, kun sytostaattihoidot tehoavat. Mutta monta kertaa on tullut pelko tulevasta, ja välillä olen jopa kauhuissani, kuinka kipeä olen sitten ennen kuin saan rauhan.

Tuntee itsensä hyvin turvattomaksi ja vie paljon henkisiä voimavaroja. Mietinkin, kuka takaa ja allekirjoittaa hyvän saattohoidon, lääkärikö, joka allekirjoittaisi paperin, jossa taattaisiin hyvä kivunlievitys. Vai onko omaisten tehtävä pitää sairaan puolta ja vaatimalla vaatia hyvää hoitoa? Ei omaisillakaan ole helppoa nähdä läheisen kärsimystä. Ei vielä tiedä, saako omainen varmasti hyvää kivunlievitystä ja samalla hänellä itsellä on surua ja luopumisen tuskaa. Mielestäni omaiset tarvitsevat myös tukea sillä hetkellä eikä heitä saa jättää yksin pelkojen ja ajatuksien kanssa.

Olenkin miettinyt niitä vanhuksia, joilla ei ole lähiomaisia, kuka pitää heidän puoltaan. Täällä meillä Peräseinäjoella on ykstyinen saattohoitokoti, jossa saa hyvää hoitoa ja palvelua, mutta sinne ei saa kaupungilta maksusitoumusta. Toivon, että tähän tulisi joskus vielä ratkaisu niin, että sinne voisivat päästä halukkaat.

Jaana Honka

Peräseinäjoki