Säästötoimenpiteet, jotka kohdistuvat kansallisen puolustuksen, sen omavaraisuuden lopettamiseen takaavatkin ulkomaisen toiminnan jatkumisen.

Valtion talousarvioesityksen mukaan Suomi on mukana EU:n ja keskeisten kriisinhallintaa toteuttavien, kansainvälisten järjestöjen toiminnan ja sen edellyttämien valmiuksien kehittämisessä samoin kuin kriisinhallintatehtävissä eri puolilla maailmaa.

Pyrkimyksenä saada lisää suomalaisia merkittäviin siviilikriisinhallinnan johtotehtäviin, kansainvälisiin operaatioihin ja järjestöihin. Tavoitteena on aktiivinen toiminta kansainvälisessä sotilaallisessa kriisinhallinnassa ja siviilikriisinhallinnassa hallituksen selonteon mukaisesti.

Suomen osallistuminen lukuisiin kriisinhallinta- ja rauhanturvaoperaatioihin on kaikesta huolimatta pois tärkeimmästä eli kansallisen puolustuksen kehittämisestä, rahoittamisesta ja täysipainoisesta turvaamisesta.

On myös nähtävissä, että päättäjillämme ja maailman organisaatioista parempia toimia odottavilla sotilailla on kova halu edetä urallaan. Kotimaan politiikka, sekä kansallinen maanpuolustus ei tunnu tarjoavan näille uraohjuksille riittävästi haasteita. Isänmaan palveleminen ei tunnu olevan tärkeää, vaikka sen pitäisi olla kunniatehtävä, kunniapaikalla.

Kriisinhallinnan monimuotoisuus ja erilaisten operaatioiden johtopaikat ovatkin järjestelmänä palkitsevampaa, sekä mahdollistavan poliittisen ja sotilaallisen yhteen kasvattamisen "globaalin edun" tähden.

Valtiovaltamme on vuonna 2012 myöntänyt suomalaisten kriisinhallintajoukkojen ylläpitomenoihin noin 56.3 miljoonan euron rahoituksen. Palkattua henkilöstöä arvioidaan olevan 650, joista 150 henkilöä siviilikriisinhallintaan.

Operaatioiden kohteita ovat muun muassa Liberia, Kosovo, Sudan, Afganistan, Somalia. Myönnettyjä varoja voidaan käyttää myös sellaisten operaatioiden tukemiseen, joihin Suomi ei itse lähetä henkilökuntaa, vaan on mukana välillisesti valmisteluissa. Siviilikriisinhallintaan on lisäksi määritelty erikseen 18.3 miljoonan euron määräraha.

Rahoitus edellisiin tulisi ulkoasiainministeriön hallinnonalasta, mutta katsottaessa puolustusministerin hallinnonalan määriteltyjä tuen kohteita, saa jälleen sotilaallinen kriisinhallinta noin 68.6 miljoonaa euroa.

Määräraha on tarkoitettu EU:n taistelujoukkojen erilaisiin kustannuksiin, korvauksiin, kansainvälisen kriisihallintatyön puitteissa annettavaan koulutukseen ja varustamiseen, myös sellaiseen tukemiseen, joihin Suomi ei lähetä henkilökuntaa.

Kaikesta on nähtävissä, että kansainvälinen kriisinhallinta syö joka pöydästä, vaikka samalla kotimaista puolustusta ajetaan alas.

Kotimaisen sotilaallisen maanpuolustuksen toimintamenot ovat luokkaa 1.7 miljardia euroa, mutta käytön määrittelystä löytyy oikeutus ulkomaisten sotilaiden koulutukseen, sekä puolustusvoimien joukkojen kansainvälisten harjoituksien valmisteluihin ja yhteistoiminnasta aiheutuviin menoihin. Maanpuolustusjärjestöjen tukemiseen, sekä MPK:n hallintotehtävien hoitomenoihin riittääkin sitten enää noin 1,9 miljoonaa euroa.

Reserviläiskoulutusta ja harjoitustoimintaa supistetaan merkittävästi, mikä on nähtävissä kertausharjoitusten ja maanpuolustuskoulutusten sotilaallisten kurssien vähenemisen muodossa.

Valtiovallan teot ja varsinkin tekojen seuraukset tulevat lähitulevaisuudessa osoittamaan, että strategisesti tärkeiden tukikohtien lakkauttaminen ja koko kansallisen puolustuksen alasajo on osoitus kokonaismaanpuolustuksen ymmärtämättömyydestä. Valtiovalta tuntuu haluavan ajaa meidät tilanteeseen, että liittoutuminen sotilasliitto Naton kanssa nähtäisiin lähes ainoana vaihtoehtona.

Rakenteet ovat vuosien työllä valmisteltu sellaisiksi, että liittyminen olisi mahdollisimman helppoa ja pelkkä oikeutus liitokselle puuttuisi.

Oikeutusta kansalta haetaan, kun oma puolustuksemme on riisuttu aseista ja Naton kanssa sotilaallisen yhteistyön tuloksena "kylmä sota" tähän päivään. Elämässä on kyse asioiden asettamisesta tärkeysjärjestykseen. Valtionjohdollamme se ei ole koti, uskonto eikä ainakaan isänmaa. He ovat valintansa toisin tehneet, koska suomalaisista on kasvanut näin isänmaataan vieroksuvia ja kaikkea toisarvoista ihannoivia?

Marko Vähäpesola

Seinäjoki