Onko kyse vaatimusten kohtuuttomuudesta vai siitä, että toisilleen sopivat ihmiset eivät vain yksinkertaisesti kohtaa?

Vuosikymmeniä sitten parisuhde ei ollut vapaa valinta vaan asia joka kuului tehdä, mennä naimisiin ja perustaa perhe. Nykyinen vapaa valinta elää elämäänsä haluamallaan tavalla tekee sen, että ihmiset ovat eri elämänvaiheissa ja ehkä siksi on kai myös vaikeampi löytää toista, joka eläisi samanlaista elämää kuin itse.

Parisuhdeinstituutio vielä vuosikymmeniä sitten supisti elämän paljon pienimuotoisemmaksi kuin nykyään.

Luulisi myös, että teknistymisen ja netin myötä kaikenlaisten deittisaittien yleistyminen helpottaisi elämänkumppanin hakua, mutta näyttäisi melkein käyneen päinvastoin.

En ole itse kokeillut koskaan nettideittaamista, mutta mielenkiinnolla lukenut ja kuunnellut muiden kokemuksia ja voisi melkein yhteenvetona sanoa, että deittipalstoista on tullut varattujen vonkusaitteja sen sijaan, että siellä vapaat sinkut etsisivät "sitä oikeaa".

Onko sinkkujen siis vaikea löytää tapoja kohdata toisensa, kaikkihan eivät välttämättä harrasta ahkeraa baarikultturiakaan.

Yksi monien puolesta

Kurikka