Olisikohan suurin syy meissä kotijoukoissa, jotka kannatamme keskustan arvoja. Useasti kerromme olevamme suvaitsevaisia, mutta teot ja puheet ovat aivan toista. Asetamme ihmisille raamit, joihin heidän tulee mahtua ja jos eivät mahdu, kiusaaminen ja väheksyminen ovat vaihtoehtona.
Helsinkiin mennessä näkee ja kuulee muitakin vaihtoehtoja. Se kuitenkin on paikka, jossa pakosti joutuu katselemaan maailmaa useammalta kantilta kuin täällä Pohjanmaalla. Useasti ne arvot sitten kolahtavat nuoriimme paljon paremmin kuin ne kotoa mukaan annetut.
Jos ja kun se suvaitsevaisuus tulisi täydestä sydämestä, ehkäpä nuoremme voisivat ajatella äänestävänsä keskustaa siellä Helsingin liepeilläkin.
Viittaan nyt tähän presidenttipeliin. Kukaan meistä ei voi valita vanhempiaan, ei ihonväriään, ei sukupuolista suuntautumistaan, ei edes maanosaa, mihin synnymme. Sitä joutuu elämään elämänsä niillä eväillä, mitkä on synnyinlahjana saanut.
Toivottavasti kaikki nämä perhearvoja kannattavat heteromiehetkin lukisivat tuon edellisen lauseen ja miettisivät, mitä se mahtaa tarkoittaa.
Anna Vainionpää
Kuortane
