Lähes kolmensadan Finnmatkojen lomalaisen loma alkaa olla lopuillaan ja taivallus kohti lumi ja räntäsateen raiskaamaa Suomen maata on hyvällä alulla.

Silloin välähtää ohjaamossa varoitusvalo. Perämies katsoo sivuikkunasta, kuinka toinen moottori sylkee öljyä taivaalle. Mikään koneen lukemattomista varotoimista ei auta. Varoitusvalot ja sireeni huutavat yhä lujempaa.

Mittaristo näyttää öljyn kadonneen suihkumoottorista kokonaan ja se on pakko sammuttaa. Tilanne on vakava, vaikka yhdellä moottorillakin koneella voi lentää.

On pakko tehdä hätälasku. Jos toinenkin moottori sammuisi, se tietäisi pakkolaskua Intiaan. Venäjän puolella Samarassa ollaan valmiita ottamaan jalkapuoli lentovärkki maankamaralle. Kapteeni kuuluttaa matkustajille toisen moottorin sammuneen ja hätälaskun olevan edessä. Lentoemännät ja stuertit ovat selvästi huolissaan. He tekevät hätälaskua varten tehdyt kymmeniä kertoja harjoitellut kuviot. Matkustajat aistivat hädän ja jokaisella tulevat mieleen lento-onnettomuudet.

Niistä selviää hengissä vain mielettömällä tuurilla. Kapteenilla on hikikarpalot otsalla, ja perämies seuraa toimintaa vakavana. Vaikka lentosimulaattorissa yhdellä moottorilla ohjaamista on harjoiteltu, on oikea hätälasku jännityksen paikka. Ei tarvita kuin yksi odottamaton tekijä, vähän huonoa tuuria ja kolmesataa ihmistä on hengettömänä Samaran lentonurmikolla.

Kenttä lähestyy, paloautot vilkuttavat valojaan tulevalle.

Kone laskeutuu kuitenkin kuin höyhen asfaltille, ihmeellisen pehmeästi. Nyt olivat hyvät voimat mukana lennolla. Hätälaskusta selvittiin pelkällä säikähdyksellä!

Katselen illalla televisiouutisista kuinka lomalaiset vihdoin saapuvat Helsinki-Vantaan -lentokentälle ja antavat lausuntoja hätälaskusta. Punakat, silmiään pyörittelevät ja huonosti nukkuneet turistit laittavat parastaan.

Yksi auringossa nenänsä polttanut on todella närkästynyt siitä, että Finnmatkoilta ei kukaan ole ollut yhteydessä häneen - järkyttävää! Toinen valittaa, että Samaran lentokentällä on pitänyt nukkua lattialla tai ikkunalaudalla ilman patjaa tai peittoa, mitään hotellia tai kunnollista yöpymistä ei ole järjestetty.

Tässä vaiheessa myös minun silmäni alkavat pyöriä. Kolmas näyttää tupakkiaskillaan kuinka pienen kalanpalan oli saanut ruuaksi ilman mitään kastiketta ja höysteenä oli ollut jotakin epämääräistä ohraryynisörsselin tapaista, aamiaiseksi oli saatu vain patukat. Ei jumalauta! Neljäs haastateltava vie sitten jalat lopullisesti alta. Hän valittaa kolmen viikon Thaimaan-loman menneen hätälaskun takia hukkaan ja kaipaa viikon lomaa Samarassa käynnistä toipumiseen. Heureka!

Minkälaisia kermaperseitä meistä suomalaisista on oikein tullut? Minulle tuli sellainen olo noiden haastattelujen jälkeen, että minun puolestani hätälasku olisi voinut muuttua pakkolaskuksi Intian vuoristoon. Olisi ollut kolmesataa suomalaista tyhjästävalittavaa ja liian paljon kaikkea saanutta hyvinvointiläskiä vähemmän.

Simo Eemil Ralli

Kirjoittaja on Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi ja teuvalainen maanviljelijä.