Mediamaksu kompastui omiin ongelmiinsa. Se olisi jättänyt eloon kaksi lupamaksujen ongelmaa: kankean keruujärjestelmän ja kaikille kotitalouksille samansuuruisen maksun maksukyvystä piittaamatta.

Uusi ratkaisu piti saada aikaan nopeasti, sillä lupatarkastajiksi kutsuttujen urkkijoiden kiertäminen ihmisten kotiovilla selvittämässä, mitä elektroniikkaa perheet omistavat, on jo auttamattoman vanhentunut järjestelmä.

Malliksi tuli nyt osittain tulojen mukaan nouseva vero, joka kerätään tuloverotuksen yhteydessä. Käytännössä ero suoraan valtion budjettirahoitukseen ei ole suuri, mutta periaatteellinen hajurako haluttiin säilyttää. Vero ei ole progressiivinen, vaikka sitä sellaisena markkinoidaan.

Rahoitusmallien ympärillä käyty vilkas keskustelu on peittänyt alleen tosiasian, että jos Yleisradion toimintaa halutaan jatkaa, varat siihen kerätään tavalla tai toisella suomalaisilta. Jos maksusta halutaan hiukan nykyistä oikeudenmukaisempi, joku maksaa jatkossa enemmän kuin nyt ja joku vähemmän.

Tämän mallin kanssa voivat nyt kaikki elää.

Pari vuotta kestänyt epätietoisuuden tila vei huomion pois tärkeämmistä kysymyksistä. Mitä Yleisradion halutaan tekevän tulevaisuudessa? Kuinka paljon rahaa sille annetaan sen tehtävien toteuttamiseen?

Murenevan lupamaksupohjan päällä toiminut Yle on joutunut rahoitusratkaisun viipyessä hakemaan yksittäisillä teoilla oikeutusta olemassaololleen. Kulttuuri- ja sivistystehtävänsä kirkastamisen sijaan sen on täytynyt miellyttää kaikkia: urheilukisojen ja televisiosarjojen ystäviä, uuden tekniikan aktiiveja sekä viihteen ja listahittien suurkuluttajia.

Samaan aikaan suomalaisen yhteiskunnan suuri murros on kuitenkin tehnyt entistä selvemmäksi, että Yleisradion onnistumista pitäisi mitata aivan muilla mittareilla kuin katsoja- ja kuulijaluvuilla tai kävijämäärillä. Laatu, luotettavuus sekä yleinen tiedon tason nostaminen sekä yhteiskunnan koko kuvan hahmottaminen ovat nyt ajankohtaisempia tehtäviä kuin konsanaan 1970-luvulla.

Sanomalehtien ja Yleisradion välille rakennettiin rahoituskiistan aikana turhan suurta jännitettä. Kyse oli pääosin yksittäisten yhtiöiden talousjohdon tai Ylen päättäjinä toimineiden poliitikkojen mielipiteistä.

Kun sekä Yleisradio että sanomalehdet hoitavat tehtävänsä hyvin, ne tukevat toisiaan. Kriittiset ja laatutietoiset kansalaiset ovat molempien olemassaolon edellytys.