Sopu tutustu ja tienaa-ohjelman jatkosta löytyi sen jälkeen, kun muun muassa työministeri Lauri Ihalainen (sd.) oli vedonnut osapuoliin ratkaisun hakemiseksi.

Työmarkkinaosapuolten kiista koski järjestäytymättömien työnantajien asemaa. Saavutetussa sovussa hekin kuuluvat nyt harjoittelun piiriin. Kaikkien työnantajien täytyy kuitenkin olla sekä työnantaja- että työntekijäliiton tiedossa. Tämä mahdollistaa Pamin mukaan asiallisten ehtojen toteutumisen koululaisten harjoittelun aikana.

Vaakalaudalla ollut harjoitteluohjelma on ollut kaupan alalla käytössä jo 20 vuotta. Sen ideana on palkata peruskoululaisia ja lukiolaisia kesätöihin kahdeksi viikoksi, kuudeksi tunniksi päivässä, noin 330 euron palkalla.

Tutusta ja tienaa-harjoittelu on tuhansille nuorille ensimmäinen suora kosketus työelämään. On hyvä, ettei tämä mahdollisuus kariutunut Pamin ja Kaupan alan välisiin erimielisyyksiin, vaan osapuolet ymmärsivät etsiä ratkaisua kiitettävään loppuun saakka.

Sivuille näkemätönedunvalvonta ja mustavalkoisuus eivät useinkaan kanna kokonaisuuden kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Valitettavasti suomalainentyöelämä näyttää yhä monin osin siltä, että joko puurretaan niska limassa ja ylirasitutaan tai sitten ei mahduta työmarkkinoiden piiriin olleenkaan.

Välimuotojen ja erilaisten mallien puutteesta kertoo osaltaan se, että 23 000 työikäisestä kehitysvammaisesta vain noin 300 on kunnon palkkatyössä (Ilkka 14.4.).

Kehitysvammaliiton mukaan ennakkoasenteet ovat yhä iso este vajaakuntoisten työllistymiselle.

Ainakaan käytännön kysymykset eivät voi nousta ylittämättömäksi esteeksi työllistämiselle, sillä kehitysvammaliitosta saa neuvoja esimerkiksi palkkausasioissa.

Työtehtävien ja -käytäntöjen räätälöinnissä ei ylipäätään pitäisi olla mitään erityistä.

Koska elämäntilanteet vaihtelevat, ei yksi muotti työn tekemiselle ole millään kaikille sopiva.

Sen sijaan että lastenhoito siirtää jommankumman vanhemman vuosiksi käytännössä työelämän ulkopuolelle, pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia tehdä töitä esimerkiksi lyhennetyllä työviikolla tai muuten osa-aikaisesti.

Monelle yli kuusikymppiselle sopisi taas paremmin työtehtävien asteittainen kevennys kuin kerrasta poikki lähtö eläkkeelle. Samalla mahdollistettaisiin yrityksille elintärkeän hiljaisen tiedon katkeamaton kulku.