Niihin ei vielä monikaan edustaja ollut valmis tarttumaan. Kuntauudistuksen järeyttä on osattu ennakoida, mutta varuskuntien suurremontti pääsi tulemaan puskista. Huolestuttavalta vaikuttaa, kun esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan ministeri Paula Risikko (kok.) ei omien sanojensa mukaan ollut tietoinen suunnitelmista lakkauttaa Kauhavan lentosotakoulu.
Toisaalta valtionneuvoston jäsenten tietämättömyys tukee vaikutelmaa, jonka hallitus halusi uutispommit pudottaessaan kansalaisille antaa. Esityksiä ei saisi pitää poliitikkojen keksintönä, vaan yhteiskunnan muutoksen aiheuttamina välttämättömyyksinä.
Kuntakentän jyrähdysten ensisijaiseksi sylttytehtaaksi leimattiin kuntaministerin asettama asiantuntijaryhmä ja varuskuntien lakkautuslistan olivat laatineet puolustusvoimien kenraalit.
Hallituksen kyyristely valmistelijoiden selän takana ei lisää kansalaisten tuntemaa luottamusta poliittisiin päättäjiin.
Epätietoisuutta ja epäluottamusta sen sijaan lisää, kun eri ministerit antavat täysin erilaista viestiä tavoista, joilla uudistuksissa jatkossa edetään. Kuntaremontissa on pakkoliitokset ehdottomasti tyrmännyt valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.). Kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) piti pakkoliitoksia myös äärimmäisinä keinoina.
Pääministeri Kataiselle ei tuottanut vaikeuksia ilmoittaa, että pakkoakin käytetään, ellei mikään muu auta. Hänen kyseenalaisena ansionaan on pidettävä, että sanoma on pysynyt yhtä masentavana ja selkeänä syksystä lähtien.
Hallituksen perusteluina tämän viikon ikäville ehdotuksille on ollut se, että ajat ovat huonot nyt, ja tulevaisuudessa vielä huonommat. Pienet ja kituvat kunnat eivät yksin selviä velvoitteistaan. Eikä puolustusvoimat pysy suorituskykyisenä, ellei "sotilaspukua" pienennetä.
Maaliskuussa on hallituksen tehtävä kehysriihessä ratkaisuja, joiden perusteluissa ei voi turvautua enää mihinkään ulkopuoliseen tahoon. On vain kylmät faktat, ja niiden pohjalta nousevat poliittiset linjaukset.
Hallitusohjelmassa on sovittu talouden sopeutustoimien suuret linjat: veronkorotuksia ja menosäästöjä tehdään samassa suhteessa. Päätökset koskettavat suoraan jokaista suomalaista. Sopeutumista niihin helpottaisi, jos päättäjillä olisi taitoa selittää päätökset hyvinvointiyhteiskunnan kynnyskysymyksiksi.
