Suomen tärkeimmän lain muutosten ajoittaminen presidentin vaihtumiseen kertoo, kuinka herkkä asia eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen ja presidentin välisten valtasuhteiden muutosten kirjaaminen on.

Se johtaa kuitenkin ajatuksia helposti harhaan. Ylimpien valtioelinten valtasuhteet eivät ole perustuslain ydin, eikä Suomen poliittinen historia enää jakaudu erilaisiin kausiin presidenttien mukaan.

Halosen kaudella tapahtui paljon asioita, joita tutkijat arvioivat tulevina vuosikymmeninä. Useimmissa niissä aloite ei kuitenkaan lähtenyt Halosesta tai edes Suomesta, vaan maailma ympärillä muuttui. Tilanne on ollut sama läpi koko itsenäisen Suomen historian.

Halosen kädenjälki näkyi Suomessa tavassa reagoida muutoksiin. Hän liittyy niiden poliittisten johtajien joukkoon, jotka korostivat jatkuvuutta ja riskien välttämistä.

Kahdentoista vuoden suurimmat käänteet ajoittuivat kauden alkuun ja loppuun. Syyskuun 11. päivä 2001 terrori-iskuineen tarjosi Yhdysvaltojen uudelle presidentille George W. Bushille mahdollisuuden muuttaa maansa politiikkaa kahden edeltäjänsä linjalta. Sota terrorismia vastaan hallitsi seuraavia vuosia.

Samaan aikaan Venäjällä Vladimir Putin aloitti kurinpalautuksen ja vallan keskittämisen kymmenen hajanaisen vuoden jälkeen.

Oli pitkälle Halosen valinta, että Suomen linja kallistui Bushin suhteen kriittiselle ja Putinin suhteen hyviä henkilökohtaisia suhteita korostavalle kannalle. Jos linja olisi ollut yksin hallituksien käsissä, tulos olisi voinut olla toinen.

Suurvalta-akselin rinnalla kolmannen maailman korostaminen jää jälkeenpäin katsoen enemmän nyanssiksi, vaikka se heijasti ehkä eniten Halosen henkilökohtaisia tavoitteita.

Presidenttikauden loppua hallitsi talouden kautta esiin tullut EU:n kriisi. Sen ratkominen kuului hallitukselle, joten Halosen oma linja ei tullut esiin. Suomalaisten mieliä tapahtumat kuitenkin hämmensivät. Sopeutuminen uudenlaiseen maailmaan osoittautui odotettua vaikeammaksi.

Sisäpolitiikassa Halonen jää historiaan paitsi ensimmäisenä naispresidenttinä myös hahmona, joka palautti tehtävän ammattipoliitikkojen käsiin. Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari pysyvät vielä pitkään ainoina presidentteinä, joilta puuttui valtiopäiväkokemus.

Halonen oli kolmas sosiaalidemokraatti presidenttinä, mutta taustaltaan hän oli kahta edeltäjäänsä puhtaammin puolueihminen.