Jos kotikunta olisi kulkemassa kohti kuntaliitosta, minkä häviäminen tai muuttuminen tekisi kaikkein kipeintä?

Perimmäiset vastaukset eivät löydy järkevistä perusteluista. Ne tulevat tunteisiin sidotuista asioista, joilla ei ole mitään tekemistä hallintohimmeleiden, valtionavustusten, kaavoituksen tai elinkeinopolitiikan kanssa.

Monille luovuttamattomimmat jutut näkyvät nuorten verkkareissa, urheilukilpailuissa, viireissä ja pokaaleissa.

Ne ovat urheiluseurojen nimet ja logot. Niiden lippujen alla treenataan, kilpaillaan ja kannustetaan. Ne ovat meidän omia, eikä niitä saa kukaan moittia eikä ainakaan viedä meiltä pois.

Nurmon Jymy on pelannut miesten superpesiksessä vuosikausia vaihtelevalla menestyksellä. Pesäpallon vannoutuneet kannattajat tietävät Jymyn legendaariset pelaajat ja kunniakkaan historian.

Nurmon Jymyä on kannattanut vastoinkäymisten yli seuraan sitoutuneiden selkäytimissä säilynyt tieto seuran loistavasta historiasta. Sillasta on noustu kerta toisensa jälkeen kuin muinaiset olympiavoittajat.

Vaan nyt on ruvettu jänistämään ja epäilemään, ettei edesmenneeseen Nurmoon sidottu jymyläisyys enää pure sponsoreihin ja yleisöön. Pesissarjaa pelaa nyt "Jymy, Seinäjoki" -joukkue.

Kuulostaapa kankealta. Ja turhalta. Erityisesti tuo pilkun jälkeen tuleva maantieteellinen täydennys.

Pesisjoukkueen taustahahmo perustelee ihan oikein, että Jymy on tällä hetkellä seinäjokelainen seura. Silti tuntuu, että perusteluissa kumajaa historiattomuus.

Paljon oikeampaan osuu se, että Seinäjoki pitää näkyä nimessä taloudellisista syistä. Koko Seinäjoen pitää tunnistaa, että kaupungin oma porukkahan tuossa palloa lyö. Jos aidot kaupunkilaiset karsastavat Nurmon Jymyn nimeä, niin täytyyhän se muuttaa...

Ei kai sentään.

Kuntaliitoksen läpikäyneiden kuntien urheiluseurat voivat löytää vapaaehtoisesti uudet uomat. Peto-Jusseilla alkaa esimerkiksi olla jo oma identiteetti. Samoin seinäjokelaisten ja nurmolaisten yhteinen SSU on saanut toimintansa hyvään vauhtiin.

Urheiluseurat tekevät tärkeää nuorisotyötä. Ne joutuvat kuitenkin olemaan käsi pitkällä rahoittajiensa suuntaan.

On huolestuttavaa, ellei päättäjillä ole silmää ja sielua myös kartalta katoavien kuntien urheiluseuroille. Nehän eivät lakkaa olemasta, vaan päinvastoin niiden yhteisöllinen rooli voi liitosten jälkeen kasvaa.

Seurojen avustukset ovat hyttysen yninää suurkuntien taloudenpidossa.

Jos liitoksissa on varaa turvata kuntien työntekijöiden työpaikat viideksi vuodeksi, voisiko sama lojaalisuus osua urheiluseuroihinkin. Eli ei muutoksia ainakaan ensimmäisinä vuosina avustuseuroihin.

Olisiko Etelä-Pohjanmaa entisensä, jos Ilmajoen Kisailijat, Kuortaneen Kunto, Kyrön Voima tai Lapuan Virkiä lakkaisivat olemasta?

Maistelepa tätä: Kisailijat-Seinäjoki, Kunto-Seinäjoki, Voima-Seinäjoki, Virkiä-Seinäjoki...

Myötämielisyys liitoksiin voi olla pienestä kiinni. Jos kaiken sulautumista isompaan ei tarvitsisi pelätä ja vähän annettaisiin takeita identiteetin peruselementtien säilymisestä, ehkä liitostie olisi kevyempi kulkea.

MAIJU LEMETTINEN

Kirjoittaja on Ilkan pääkirjoitustoimittaja.