Vetiset nevaluirut erottavat lammen seutuvilla kalliosaarekkeita omiksi minimaailmoikseen. Voi hyvin kuvitella, millainen metsomäärä siellä herää eloon hankiaisten tullen.

Tiheän kuusikon takana avautuu ensiksi Laitanevan kytöpellosto ja kohta sen takana Isonevan lakeus. Seutu taitaa suorastaan kiehua salomaista lintujuhlaa, kunhan kevät koittaa.

Nimet ovat aina mukavia. Millainen tarina lienee tuon suon keskellä kumottuvan Malkasaarenkin nimityksen takana. Hautamäen saaren saattaa ymmärtää paremmin.

Kokonaisuuden kannalta on merkittävintä metsätieverkoston täydellinen puuttuminen, eikä ojiakaan ole kuin näytiksi nevan yhdessä kainalossa.

Mutta metsäpolkuja ja hevosen ajettavia kujanteita on runsaaasti ja ne kaarroksuvat kutsuvan näköisesti.

Edessä levittäytyykartta. Se on laadittu 1950-luvulla ja kertoo nykyisen Kyrkösjärven tekoaltaan alle jääneestä maastosta.

Kaikki kartat ovat mukavia ja vanhat kartat aarteita.

Katsoopa vanhasta kartasta mitä seutua tahansa nykyiseen karttaan verrattuna, haikeuden surulta ei voi välttyä. Maasto kuin maasto on meidän aikanamme muuttunut perusteellisesti.

Merkittävintä on entisaikaisten salomaiden katoaminen.

Vanhat polustot ovat vaihtuneet kaikkialle ulottuvaksi metsätieverkostoksi. Minne ennen sai samota päiväkauden, sinne nykyisin hurauttaa muutamassa minuutissa.

Sinisiksi väritetyt ja kaiken kattavat ojalinjastot hallitsevat nykykartan yleisnäkymää. Jos sattuu jossakin havaitsemaan luonnontilaisen kaltaista seutua, voi olla varma alueen kuuluvan suojelualueverkostoon.

Retkeilyssä kartta on peruspilari. Kartan antamiin lupauksiin perustuu jokainen matka ja kartan avulla välttyy pettymyksiltä.

Jo kartan lukeminen sinänsä on tavallaan virtuaalinen esiretki. Etukäteen on hauska kuvitella karttaan merkityn lammen ympäristöä ja nevalle piirretyn saarekkeen nähtävyyksiä.

Itse matkan aikana karttaa tulee vilkaisseeksi vain satunnaisesti, sillä kuljeskelemisen nautinnossa ei ole väliksi paikantaa sijaintiaan ehtimiseen.

Jälkikäteen kartta nousee uuteen arvoonsa. Kun retkimatkalla kertyneet havainnot sijoittaa kartalle, nähdyt saavat uutta syvyyttä ja nostattavat piirretyn maaston eläväksi.

Tuolta se kettu tuli ja tuonne meni ja tähtäimenään lienee tuo kivipaasinen louhu. Korpin ronkuman suoraaren takana taas näyttää olevan petäjäinen mäki, jonne mustakaapuinen ehkä pesänsä perustaa.

Nykyaika tarjoaa karttaretkeilylle uskomattomia ulottuvuuksia. Nettikartastojen avulla voi mielikuvitella itsensä vaeltamaan minne tahansa.

Parhaimmat retkikohteet löytyvät näppäimistön painalluksella ja kuvitellun reitin yksityiskohdat zoomaamalla. Siinä ohella lukija saa täydelliset opastukset retkeä varten.

Aika näyttää maaston lisäksi mullistaneen myös löytöretkeilyn.

PEKKA RAJALA

Kirjoittaja on toimittaja.