Jo silloin eläkeikäinen mies seisoi jokaisessa pesäpallo-ottelussa kentän laidalla suoraryhtisenä seuraamassa maakuntasarjan pelejä. Hänellä oli valkoinen pipo, silmillä peililasit ja päällä pikkutakki. Katse seurasi herkeämättä tapahtumia kentällä.

Kun ratkaisun hetket lähestyivät, mies korotti äänensä ja huusi: "Tee juoksu, ole hyvä!"

Pikkulapsille se oli hauskaa seurattavaa. Vasta varttuneempana aloin ymmärtää miehen elämänvaiheita. Hänen nuoruuttaan varjosti sota rajulla tavalla. Jatkosodan alkuvaiheissa hän joutui sotavangiksi, jolloin hänet vietiin Neuvostoliiton sotavankileireille. Sitkeänä hän selvisi kuin ihmeen kaupalla hengissä vankien palauttamiseen asti.

Vain harva palasi elävänä kolmen vuoden vankeudesta. Hän elätti muiden veteraanien tavoin itsensä ja perheensä, mutta kovat kokemukset - joista hän ei kertonut juuri mitään - jättivät jälkensä persoonaan.

Tässä tapauksessa jälki oli hienostunut. En muista ketään muuta, joka olisi yhtä vilpittömästi pyytänyt anteeksi pientäkin aihettamaansa mielipahaa. Enkä ole tavannut muualla pesäpallo-otteluissa yhtä kohteliasta kielenkäyttöä.

Keskustelua me kaikki toivomme, kun haluamme yhteiskuntamme muuttuvan paremmaksi. Hyvä ratkaisu syntyy silloin, kun eri mielipiteet pääsevät julki ja ihmiset kuuntelevat niiden perusteluja eivätkä keskity vain siihen, kuka kannan esittää.

Se on edustuksellisen demokratian ydin. Eri aatesuuntia edustavat poliitikot ottavat yhteen ja väittelevät. Lopuksi he joutuvat tekemään päätökset myös ikävistä asioista, kuten vaikka nyt Suomen suhtautumisesta EU:n yhteistyöhön talousongelmien ratkomisessa.

Poliitikoilla on nimet ja kasvot. He ovat valjastaneet suuren osan persoonaansa kansanvallan käyttöön. Heidän nahkansa on siksi paksumpi kuin muilla.

Myös julkisuuteen vähemmän tottuneilla, usein yhteiskunnan vähempiosaisilla, täytyy olla oikeus osallistua keskusteluun. Siksi Ilkan Suorassa puheessa voi kirjoittaa nimimerkillä tietyillä ehdoilla. Rima on korkeammalla, ja kirjoittajan nimen täytyy olla toimituksen tiedossa. Omalla nimellä kirjoittavat ajavat usein ohi ruuhkatilanteissa.

Verkon puolella olemme tähän saakka noudattaneet keskustelussa samoja pelisääntöjä kuin painetussa lehdessä. Se on edellyttänyt kirjoittajan tunnistamista ja viestien ennakkotarkastusta. Nimimerkkiä on voinut käyttää, kunhan noudattaa hyviä tapoja.

Rima on ollut korkealla, eikä keskustelu ole ollut kovin vilkasta. Se on ollut kuitenkin tietoinen päätös, jotta emme joutuisi samoihin ongelmiin kuin monet muut lehdet verkkopalveluissaan. Siellä sananvaihto on keskittynyt lähinnä henkilökohtaisuuksiin ja toisten ihmisten loukkaamiseen.

Tällä viikolla verkkopalvelumme uudistaminen alkoi näkyä Ilkka.fi:n käyttäjille. Toimituksellisen aineiston määrä pysyy ennallaan, mutta muita palveluita lisäämällä haluamme rakentaa maakunnan yhteistä kohtaamispaikkaa yksityisille ihmisille, yrityksille ja yhteisöille.

Yksi periaatteellinen muutos koskee verkkokeskustelua. Siihen voi nyt osallistua ilman ennakkotarkastusta, kunhan rekisteröityy ja kirjoittaa omalla nimellä - ja noudattaa hyviä tapoja.

MATTI KALLIOKOSKI

Kirjoittaja on Ilkan päätoimittaja.