Parhaillaan käydään kovia neuvotteluja EU:n rahoituskehyksistä vuosille 2014-2020. Rahoituskehykset ovat monimutkainen viidakko. Suomelle kolme kärkiasiaa ovat jäsenmaksumme määräävä kehyksen koko, maatalouspolitiikka sekä aluekehitystä tukevat aluekehitys- ja sosiaalirahastot. Näiltä sektoreilta saamme rahaa takaisin Suomeen.

Suomen maksuosuus on ja tullee säilymään noin 1,5 miljardissa eurossa ja vastaavasti eri ohjelmien kautta siitä palautuu noin miljardi euroa. Maksuksi jää alle 100€/henkilö/vuosi. Kuulumme siis nettomaksajien ryhmään. EU-jäsenmaat voidaan jakaa kolmeen ryhmään neuvotteluasemien perusteella: (1) hardlinereihin: tiukka budjetti EU:lle, koska jäsenmaidenkin talous on tiukoilla, (2) kohtuullisen tiukkoihin: eivät halua EU:n budjetteihin lisää rahaa, mutta haluavat sieltä rahaa kotimaahan ja (3) lisärahoitukseen uskoviin, useimmat siinä ryhmässä ovat saamapuolella. Suomi kuuluu kakkoseen: emme haluaisi EU:n budjetin tasoon korotuksia, mutta tahdomme kuitenkin ylläpitää omien maatalous- ja aluetukien tasoa.

Hallitus neuvottelee kehyksistä lähes viikoittain ja puheenjohtamani eduskunnan suuri valiokunta on mukana muodostamassa Suomen kantaa. Rahoituskehykset ja maatalouspolitiikka niiden osana olivat asialistallamme myös, kun suuri valiokunta vieraili maaliskuussa Kokkolassa. Jatkamme kuulemisia toukokuussa Forssassa.

Maatalous- ja aluepolitiikka syövät nykyisellä rahoituskaudella (2007-2013) ison palan EU:n budjettikakusta. Pelkästään maatalouspolitiikan osuus tämän rahoituskauden kokonaisbudjetista on 45 prosenttia. Uudet jäsenvaltiot ovat kritisoineet maataloustukia epäoikeudenmukaisiksi, ja syystä. Tukien nykyistä tasaisempi jako jäsenvaltioiden kesken on perusteltu vaatimus. Meille tämä sopii, sillä ennen ja jälkeen tasausta olemme keskivälillä, mutta uudistus parantaisi esimerkiksi virolaisten viljelijöiden asemaa: nykyisellään virolaiset saavat noin neljänneksen siitä hehtaarituesta mitä hollantilaiset!

Maitotilojen tuotantoon EU:n maatalouspolitiikan ehdotetut uudistukset eivät näillä näkymin tuo suuria muutoksia kansallisten tukien merkityksen ollessa maitotilallisille huomattava. Epävarmuutta sisältyy maitokiintiöiden jälkeiseen aikaan vuodesta 2015 lähtien. Niiden lakkauttamisesta tehtiin päätökset jo vuonna 2008. EU-tuet muodostavat huomattavan osuuden maataloustuista: Suomessa noin 70 prosenttia tuista tulee EU:n kautta. Tulevaisuus tuonee mukanaan entistä kovempia tuottavuusvaatimuksia samaan aikaan, kun pohjoinen sijaintimme tuo haasteensa tuottavuuden kasvattamiselle.

Suomen mahdollisuudet saada näkemyksensä läpi EU:n maatalouspolitiikassa eivät suuren valiokunnan seurannan mukaan näytä huolestuttavalta. Rahoituskehysten valmistuminen kaikkine maataloutta koskevine yksityiskohtineen pitäisi valmistua vuodenvaihteeksi, jotta rahoituskauden ensimmäisen budjetin valmistelu käynnistyy ajoissa.

MTT professori Niemen mukaan maatilojen määrän nopea väheneminen jatkuu vielä jonkin aikaa. Sama määrä tuotetaan - ja sama tulo ansaitaan - isommilla tiloilla. Hänen mukaansa EU-tukineuvottelut eivät ole tässä edes merkittävä tekijä, suunta isompia tiloja kohti jatkuu. Ammattitaito maatiloilla nousee yhä tärkeämmäksi.

Miapetra Kumpula-Natri

Kirjoittaja on kansanedustaja (sd.) Vaasasta.