Telkkänaaras narisi lammen vastarannalla oudosti. Syytä pohdittaessa rantamännyn latvuksesta tavoittuikin iso kotka. Se haravoi katseellaan laakson tapahtumia ja näytti iskuvalmiilta.

Vaikka oltiin maakotkan valtakunnassa, saalistaja osoittautui vanhaksi ja valkopyrstöiseksi merikotkaksi. Elettiin kotkanpoikien nälkäisintä aikaa ja siitä saattoi arvella mattosiivenkin pesän piilottuvan lähistölle.

Siinä oli siis alueelle uusi komea laji, ellei ajatella vuosisatain päähän tuntemattomaan menneisyyteen.

Merikotkien uusi valtakausi liitää uskomattomassa nosteessa.

Viimeisten vuosikymmenten aikana laji on valloittanut rannikon parhaimmat reviirit, minkä vuoksi sisämaan kutsu kasvaa uusien pesijöiden toimeentulon edellytykseksi.

Vielä 1970-luvulla merikotkien pesimäkanta oli muutaman Lounais-Suomen saaristossa piileksivän parin varassa.

Nykyisin merikotkat asuttavat koko rannikkoseutuamme ja muut vahvat tukikohdat sijaitsevat sekä Lapin isojen tekoaltaiden maisemissa että Kainuun korvissa.

Yksittäisiä uusia sisämaan pesintöjä havaitaan vuosittain eri puolilla maata.

Etelä-Pohjanmaakaan ei ole enää merikotkatyhjiö. Seutua katsastavia lintuja nähdään ympäri vuoden ja Järviseudulle on asettunut pysyvästi ainakin yksi pesivä pari.

On mahtava havaita, kuinka ihmiset ovat ottaneet petolinnuista suurimman suojelukseensa. Tuntuukin oudolta ajatella, että aikoinaan merikotka ajettiin tieten ahdinkoon.

Oivallisena osoituksena tästä tervetulojuhlasta ovat talvikalastajien toimet niin Lappajärvella kuin Evijärvelläkin. Merikotkat ovat oppineet noutamaan niille vasiten jäälle jätettyjä hylkykaloja.

Hauskimmassa tapauksessa merikotkan maallikkovaalija toimitti järven hangelle tuhteja oksia merikotkalle pesävärkeiksi. Ja linnut todella kourivat tarjotut linnansa tukirangoiksi.

Jopa maanomistajat ovat merikotkien tullen toivoneet, että asiantuntijat pykäisivät heidän mailleen merikotkille sopivia pesäalustoja. Toivomuksia onkin toteutettu.

Pesinnän onnistumista turvaa osaltaan tieto siitä, ettei merikotkan reviirille ole meneminen kevättalvien hankiaisilla. Kotkan karkottuminen pesältään saattaisi tuhota pesintäyrityksen alkuunsa. Tätä tervettä varomisen taktiikkaa onkin yleensä noudatettu.

Järviseudun merikotkien menestymistä on osaltaan avittanut havainto siitä, että linnut käyttävät pesintäaikana pääravintonaan monen lajisia lokkeja ja niiden poikasia.

Kehityksen seuraavassapetolintuvaiheessa onkin toivottavaa, että myös kotoinen metsäsissimme kanahaukka onnistutaan nostamaan ansaitsemalleen kunnioituksen tasolle.

Edelleen tulee vuosittain ilmi tapauksia, joissa pesiviä kanahaukkapareja on vainottu ja pesintöjä tuhottu.

Vaikka kanahaukka luokitellaan yhä elinvoimaiseksi, lintujen määrä on jatkuvasti hienoisessa laskussa.

Pari edellistä talvea karsi talvehtijoita rajusti, minkä lisäksi moni reviiri on autioitunut vanhojen metsien hakkuissa.

PEKKA RAJALA

Kirjoittaja on toimittaja.