Kun opettajiksi pyrkiviltä kysyttiin -73 mm., että "tahdotko yhteiskunnallisen muutoksen tapahtuvan nopeasti vai hitaan kehityksen kautta?", oli selvää, mitä siinä haettiin. Tänään poliittinen jako ei enää mene akselilla oikeisto - vasemmisto. Äänestykset ratkaisee pelko - missä määrin ihminen mitäkin asiaa vierastaa.
Vanha kaverini täytti pyöreitä. Tämä, jonka kanssa tapasimme tulevat vaimomme Seinäjoen Maakuntatalolla joskus (Vietnamin) sodan aikana. Työnsä teki mm. opettamalla hammaslääkäreitä Oulun yliopistossa. Kerran näin TV:ssa, kun hän rakensi uutta nokkaa puuhun törmänneelle kotkalle.
Istuimme 60-luvun lopulla kaupungin Nuorisokillan järjestämässä keskustelutilaisuudessa. Toisella puolella auditoriossa oli parikymmentä Seinäjoen napamiestä, toisella joukko sitä nuorisoa. Aiheena nuorten ongelmat ja hoitokeinot. Kun esitelmän pitäjä, hiukan höperön oloinen tohtori, aiheutti tirskumista katsomossa, karhasi muuan vanhempi opettaja väen pihalle. Kun ei osata käyttäytyä. Jäimme Raimon kanssa. Vieressä istunut nuoriso-ohjaaja (1,60 m ja punainen tukka) käytti kestävän puheenvuoron. Ettei nuoria näin auteta.
Oppilashuollon vajeet ovat tuttuja mukana oleville. Seinäjoki kestää vielä vertailun. Syrjäytymistä on vatvottu 90-luvun lamasta asti. Jokainen edustusrouvakin osaa käyttää termejä, eri vaalien alla. Presidenttiehdokkaat pohtivat tilannetta. Mietintöjä laaditaan ja puhetta piisaa.
Avain on kuitenkin kunnanisällä, joka edelleen karhaa nuoret pois. Nuoriso on hänelle marginaalikansaa. Lainmuutokset eivät ole tuoneet kohennusta ja oikeuskansleri patistelee kuntia uhkasakoilla. Kunnat vastustavat. Lopputulema on helppo ennustaa.
Vaalien vaikuttavinelämys tuli Facebookissa. Kaveri latasi sivulleni YouTubesta. Väläys Helsingin rautatieasemalta. Kuva keskittyy isään ja lapseen, isän tenoriääni aloittaa tutun isänmaallisen laulun, kansa pysähtyy, päät paljastuvat, vahvoja miesääniä, laulu voimistuu, ja . et taipunut sa sorron alle .tuo jo kyyneleet silmiin. Lopuksi kakkonen.
Sanoma kolahtaa.
Niinistö vastaa äänestäjiensä vaatimusta kovasta, suoraviivaisesta ja sosiaalista myötätuntoa liikoja tuntemattomasta johtajasta. Hänellä on kiistatta hyviä ominaisuuksia, Claes Andersson kuvaa niitä näin: "Hänen edukseen on sanottava, ettei hän koskaan ole käyttäytynyt nationalistisesti eikä suvaitsemattomasti vähemmistöjä, esimerkiksi maahanmuuttajia kohtaan. Myöskään homoseksuaalien oikeuksia koskevissa kysymyksissä hän ei ole liittynyt suvaitsemattomien laumaan".
Hänen kannattajansa sitten ovat. Julkisesta keskustelusta voi päätellä, että Haaviston valinta a. homouttaa Suomen kansan b. rapauttaa sotaväen c. lopettaa turkistarhauksen eikä d. saa montaa ääntä yhdestäkään huoltoaseman baarista. "Edistyksellisyys" on kaivettu sekin historian romukopasta lyömäaseeksi.
Suomi kuuluu jokaiselle suomalaiselle. Syntyperäiselle - ja kansalaisoikeudet saaneelle. Me emme saa koskaan taipua sorron alle: ei iän, sukupuolen, asuinpaikan, varallisuuden, rodun - eikä sen takia, kenestä tykkää.
Jarmo Lintala
Kirjoittaja on erityisopettaja emeritus Seinäjoelta.