Tuomaristo valitsi seuraavalle kierrokselle Tyysterin, Koposen, Koskelon ja Ahopellon. Ahopellon koskettava Katujen kuningatar oli koko finaalin upein esitys.
Mä annan sut pois oli Koposen versiossa liian iskelmällinen ja vahvavibratoinen. Tyysterin Puhu äänellä, jonka kuulen ei aivan toiminut, eikä myöskään Koskelon Pimeyden tango, jonka iskevä sovitus ei antanut Koskelolle tilaa esitellä bravuurinumeroitaan, hehkuvasti soivia pitkiä ääniä.
Viimeiselle kierrokselle tuomaristo valitsi Koskelon kaveriksi yllättäen Koposen. La Cumparsita soi Koskelolla mielettömän upeasti, suorastaan täydellisesti. Koponen esitti saman tangon hyvin ja intensiivisesti, mutta jäi äänellisesti valovuosien päähän Koskelosta.
Tuomariston ratkaisu oli todellinen yllätys: Koskelo jäi kakkoseksi, Koposesta leivottiin uusi tangokuningatar. Heti tuloksen julkistuksen jälkeen alkoi yleisössä supina, hämmästely, jopa buuaus.
Kännykkään alkoi pian tippua tekstiviestejä pöyristyneiltä tangonystäviltä. Erään kanssakatsojan kommentti oli varmaankin tosi: ei tämä puhdas laulukilpailu olekaan, vaan viihdettä.
Missä selitys yllätysvoittajalle? Ehkä tuomaristo halusi nyt pitkästä aikaa ehdoin tahdoin Tangokuningattaren. Tangokuningatar Mervi Koponen oli mielestäni finaalin neljänneksi tai viidenneksi paras laulaja. Olisin laittanut finalistit äänen kvaliteetin, fraseerauksen ja tyylinmukaisuuden osalta seuraavaan järjestykseen: Koskelo - Ahopelto - Tyyster - Koponen tai Pakarinen - Ahlgren. Kun tulkinta astuu mukaan kuvaan, olisi lista toki aika lailla toisenlainen - ehkäpä tällainen: Pakarinen - Koponen -Ahlgren - Tyyster - Koskelo - Ahopelto. Ilmeisesti tulkinta nousi nyt ratkaisevaan asemaan?
No, pulinat pois. Joka tapauksessa Koponen on tyylikäs, sympaattisen oloinen, aito, kaunis kuningatar. Suosittelisin kuitenkin äänellistä intensiivikurssia: erilaisten äänenkäyttötapojen opettelua erityyppisiä kappaleita varten sekä radikaalia vibraton vähentämistä. Kun nämä asiat ovat kohdallaan, on Koponen aivan oiva Tangokuningatar.
HANNE ORRENMAA
