Pitkään odotettu Lauri Tähkän sooloalbumi Polte pudottelee dynaamista ja vapautunutta pop-laulelmaa, jonka sävyt kulkevat tasapainoisella lainehdinnalla reippaasta härmäläisestä poljennosta hienovaraiseen tunnelmointiin.

Riku Mattilan tuottamat taiteilijan sävellykset taustoitettiin paikoin jousisovituksilla, mikä luo lihaa luiden ympärille. Eläväistä levyä on helppo lähestyä.

Popeda: Voitto (Poko).

Muut asiat voivat maailmassa muuttua, mutta Popeda ei. Yhtyeen kolmen vuoden levytystauon katkaissut julkaisu Voitto hieroo popedamaisella äijäjyystöllä rasvaa koneeseen, välittämättä muiden mielipiteistä.

Pääosin Pate Mustajärven ja Costello Hautamäen ideoimat kappaleet mättävät reilua rockia tutun rouhealla virneellä. Se tietää hyvää loppuvuoden keikkoja ajatellen.

Profane Omen: Destroy! (Spinefarm).

Lahdesta ponnistava Profane Omen suosii raivokasta ilmaisua, jonka peruspilarit on paalutettu kuolon- ja thrash-metalliin. Armottoman äänimaiseman vahvuudet nojaavat solisti Jules Näverin murinaan sekä kitaristien Williami Kurjen ja Antti Kokkosen viiltoihin.

Aggressiivista riehuntaa tasapainottaa rauhoittavan tyylikäs esitys Acedia.

Laura Voutilainen: Ihmeitä (Warner).

Ihmeitä-albumi valottaa Laura Voutilaisen seesteistä puolta. Islannissa äänitetty kiekko kuvaa talven ajan pysähtyneisyyttä ja hiljaisuutta kovin hillityllä kaavoituksella, muodostaen taiteilijan tähän saakka kypsimmän kokonaisuuden.

Levylle tekivät lauluja mm. Esa Kaartamo, Timo Kiiskinen ja Ville Pusa.

NKOTBSB: NKOTBSB (Sony).

New Kids on the Block ja Backstreet Boys alkoivat jäädä kollegojensa jalkoihin, joten paniikkipohdinta johti yhdistymiseen.

Poikapopin entiset ruhtinaat kelailevat vanhoja hittejään ihmetyttävän innottomasti. Tuhti tuotanto ei piilota sitä seikkaa, että näiden teini-idolien kellot alkavat raksuttaa viimeisiä tuntejaan.

Gudrid Hansdottir: Beyond the Grey (Stupido).

Färsaarilta saapuva Gudrid-neito verhoaa kuluttajan koskettavaan sekä kauniiseen folkpoppiin. Laulajan ja lauluntekijän albumi Beyond the Grey piirtää mieleen utuisia maisemia, joiden uomiin voi helposti kuvitella maagisia olentoja. Levy usuttaa kokemaan viehättäviä kummallisuuksia.LeAnn Rimes: Lady & Gentlemen (Rhino).

LeAnn Rimes on nuoresta iästään huolimatta saavuttanut paljon countryn saralla. Vaikka Lady & Gentlemen perustaa näkemyksensä osin kuluneeseen lehmityttötraditioon, sen viriiliys vakuuttaa. Tällä kertaa Rimes versioi mm. Merle Haggardin, Kris Kristoffersonin, Waylon Jenningsin sekä Willie Nelsonin sävellyksiä.

 

Redemption: This Mortal Coil (Inside Out).

Fates Warning -bändin vokalistin Ray Alderin ja multi-instrumentalisti Nick Van Dykin lempilapsi Redemption puksuttaa suurelta osin mielikuvituksetonta progemetallia.

Vaikutteita haetaan jäteiltä kuten Dream Theater ja Symphony X, mutta sekoitus toimii vain harvoin. This Mortal Coil puuroutuu pahan kerran.

Chickenfoot: III (Playground).

Chickenfootin harhauttavasti nimetty toinen studiotuotos osoittaa, että hard rockin superyhtye ei sittenkään jäänyt yhden julkaisun ihmeeksi. Joe Satriani, Sammy Hagar, Michael Anthony ja Chad Smith taitavat tuhdin menon, unohtamatta melodisuutta.

Etenkin Satriani pääsee loistamaan levyllä kekseliäillä kitaralikeillään.

Björk: Biophilia (Universal).

Islannin eteerinen keijukainen heittäytyi Biophilialla elektronisen avantgarde-maalailun syövereihin, joissa kauneus ja synteettisyys kumpuilevat nerokkaan harmonisesti.

Vaikuttava teos käyttää täydellisellä kierteellä hyväkseen Björkin taidon notkistella äänellään. Leijaileva materiaali sopii hyvin niin kuuntelu- kuin mietintämusiikiksi.

JUHA SEITZ