Taiteellisin valokuvin somistettu Sushikirja on tervetullut teos suomalaisille japanilaisruoan ystäville ja niille, jotka vasta tutustuvat sushiin. Kirja esittelee tämän japanilaisen erikoisruuan historian ja sen maailmanvalloituksen.
Kirjan tekijät ovat asuneet puolet elämästään Japanissa ja tuntevat maan kulttuurin "kuin omat taskunsa".
Monet suomalaiset ovat luoneet jo intohimoisen suhteen sushiin. Japanilaisainesten parissa viihdytään niin alan ravintoloissa kuin kotikeittiössä.
Kirjassa esitellyt ruokaohjeet syntyvät raaka-aineista, jotka pitäisi löytyä ainakin isoista marketeista. Kirjan tekijöiden mielestä sushissa on kyse kouliintuneesta taidosta herättää tuoreiden ja laadukkaiden raaka-aineiden parhaat ominaisuudet esiin.
Arvio: Kirjaan voi upota kuin moderniin, mustan puhuvaan taideteokseen, vaikka ei olisi kiinnostunut lainkaan kokkaamisesta. Ohjeet ja annoskuvat herauttavat veden kielelle.
PIRKKO LEHTIMÄKI
Kalle Kirstilä, Robert Seger: Pieni suuri kaali WSOY. 167 s.
Suomalainen kuluttaa vuodessa yli 10 litraa puhdasta alkoholia, mutta syö kaalia vain reilut kuusi kiloa. Lieneekö tässä yhtälössä syy siihen, etteivät kaikki meistä voi hyvin? Kaalin kulutusta lisäämällä voi mitä todennäköisimmin parantaa oloaan, todistaa Pieni suuri kaali -kirja. Se on paitsi perusteellinen tietopaketti kaaleista sen kaikissa olomuodoissaan myös kaalin käyttöön inspiroiva keittokirja. Ekologisesti umpivihreän kaalin fanittaminen on tässä ajassa kiinni. Vihreä pallo sopii ruokahifistelijöiden kaloritaulukoihinkin tuosta vain. Yhdessä kirjan kanssa sopiikin ihmetellä, miksi kaali ei myy. Suomessa kaalin kulutus on laskenut 15 vuodessa neljänneksellä.
Arvio:Kirja on kätevä perusteos jokaiselle keittokirjakokoelmaansa kartuttavalle. Toimivan oloisia reseptejä ryydittävät hyvin kaalin kanssa tiiviisti tekemisissä olevien - kaalin kasvattajan ja hapankaalin valmistajan tarinat.
PIA HUNNAKKO
Birgitta Rasmusson: Kotileipuri. Otava. 320 s.
Uudistetun teoksen aikaisemmat ruotsalaisversiot ovat ilmestyneet suomeksi nimellä Parhaat leivonnaiset (1993) ja Seitsemän tähden leivontakirja (2003).
Uusimpaan painokseen on lisätty muun muassa useita tummien ja kokojyväviljasta valmistettujen ruokaleipien ohjeita sekä useita hapanjuuresta valmistetun leivän ohjeita. Myös makeiden leivonnaisten osastoa on laajennettu uusilla resepteillä, esimerkiksi mutakakuilla, kuorrutetuilla muffineilla ja piirakoiden ja täytekakkujen ohjeilla. Kirjassa on oma osionsa ruokavaliota noudattaville leipojille. Näissä ohjeissa vältetään gluteenia, maitoa tai maitovalmisteita, munia ja sokeria.
Kotileipuri tarjoaa yli 500 ohjetta arkeen ja juhlaan. Kaikki leipomisen perusohjeet esitellään työvaiheittain kuvin.
Arvio: Nostalgisia tunteita herättävä perinteinen leivontakirja on selkeä ja konstailematon. Ohjeet eivät kai voisi olla perusteellisempia. Lämpimäiset ovat tekemistä vaille valmiita, niin kätevältä kaikki tuntuu ja näyttää, ainakin teoriassa.
PIRKKO LEHTIMÄKI
Kaisa Koivisto, Sirpa Westerholm: Keräilijän aarteet. Suomalaisia lasimaljakoita. Wsoy. 144 s.
Kirpputoreilla tai huutokaupoissa ei tarvitse enää aprikoida maljakoiden suunnittelijoiden tai arvon kanssa. Kun kainalossa kulkee Keräilijän aarteet -opus, on ainakin yli kahdensadan kotimaisen maljakon tunnistaminen helppoa. Kaisa Koiviston ja Sirpa Westerholmin tietopaketti esittelee maljakoita 1850-luvulta 1980-luvun lopulle. Mukana on puristelasia, kristallia, uniikkiesineitä ja sarjatuotantoa.
Keräilijän aarteet -kirjan pääosassa ovat nimenomaan maljakot. Suunnittelijoita tai lasitehtaita ei korosteta, ne kulkevat maljakoiden esittelemisen kyljessä. Lisäksi kirjassa esitellään kaksi keräilijää, sekä maljakoiden ja kukkakimppujen historiaa ja leikkokukkien hoitovinkkejä.
Arvio: Opus on oiva apuväline, jos ei tiedä tai ei ole varma, mikä käsillä oleva maljakko on ja mistä se on kotoisin. Sen sijaan opuksessa ei mielestäni ole tarpeen esitellä kukkien hoito-ohjeita. Ärsyttävä yksityiskohta on keräilijäesittely pelkällä etunimellä.
MARJA-RIITTA VUORELA
Fiona Watt: 365 hauskaa askartelua paperista ja pahvista. WSOY.
Askarrella voi vuoden jokaisena päivänä - näin on, kun selaa askartelukirjaa, jossa annetaan 365 vinkkiä eli ohje jokaiselle vuoden päivälle. Kirjasta selviää, miten sanomalehtipaperit ja pakkauspahvit taipuvat ja kiertyvät uuteen muotoon ja uudeksi iloksi.
Kirjan pahvimaisen paksut sivut kehottavat ottamaan kirjan käteen ja käyttämään sitä - plaraamisen voi käytännössä mieltei unohtaa, mutta kyllä sekin onnistuu.
Kirjan sisällysluettelo pysäyttää ensimmäiseksi. Nimetyt askarteluaiheet nostavat lukijan hymykuopat mahdollisesti esiin: Sitä sun tätä, Skräppää merimaisemia, Vanhojen autojen letka, Folioötököitä, Pikku riiviöt, Resuiset korpit, Hirviöjoukkio, Norsuparaati ja niin edelleen. Askarteluaiheiden houkutus on saada tekijä luomaan muun muassa kollaasikuvia ja kolmiulotteisia hahmoja.
Askarteluohjeet ovat lyhyitä ja täsmällisiä. Niitä noudattamalla syntyy valmista ja värikästä.
Arvio:Kirja saa heti kannesta lähtien hyvälle tuulelle - se on värikäs ja iloinen. Askarteluaiheiden määrä on runsas, ja ohjeet auttavat aloittelijankin eteenpäin. Osa askartelutehtävistä tarjoaa myös vaikeusastetta haasteista pitäville.
JARI E. HAKALA
Sari Savikko: Joulukirja. Amanita. 239 s.
Jouluihmisen joulun vietto alkaa viimeistään ensimmäisestä adventista ja päättyy Nuutin päivään 13. tammikuuta.
Tämä väli on kirjottu ja kuvitettu kansien väliin Sari Savikon Joulukirjassa.
Jouluajan perusteos kertoo esimerkiksi, mistä rosolli sai nimensä ja miksi tytöt kävivät uudenvuoden yönä halkovarkaissa. Kirjan ohjeilla teet kynttilöitä, olkipukin, sinappia, nekkuja - kaikkea mitä jouluun liittyy.
Joulutriviaa siivittävät taiteilija Martta Wendelinin kuvitukset sekä perinteiset joululaulut.
Tiesitkö, että joulukalenterin keksi 1880-luvulla eräs neuvokas äiti lievittämään pikkupoikansa kuumeista joulunodotusta. Ensimmäisen painetun kalenterin keksi neuvokkaan äidin poika Gerhard Lang.
Arvio: Jouluihmisen perusteos ei yritäkään olla muuta kuin nostalginen, vanhanaikainen ja perinteinen. Joulukirja on uusi, mutta voisi olla uusintapainos vuosikymmenien takaa.
MARJA-RIITTA VUORELA
Mysi Lahtinen: Joulu joutuu joutuisasti. Tammi. 59 s.
Keittokirjoistaan ja lastenkirjoistaan tuttu Mysi Lahtinen on koonnut pikkuiseen joulukirjaansa ideoita joulun valmisteluun.
Vinkit ovat yksinkertaisia, kuten koivunoksien maalaaminen valkoisiksi. Jos niihin haluaa bling-blingiä, riittää kun ripottelee päälle hopeisia hileitä. Yhtä yksinkertainen vinkki on lumisadenauha. Sen tekemiseen tarvitset ompelulankaa, neulan ja pumpulia.
Kirjan lopussa leivotaan piparkakkuja ja makeisia yhtä yksinkertaisin ohjein kuin askarrellaankin.
Virpi Pennan selkeä kuvitus tukee jouluaskareita.
Arvio: Mysi Lahtinen lupaa mukavaa tekemistä jouluodotuksen helpottamiseksi. Sitä kirja myös tarjoaa.
Sari Poijärvi, Kjell Westö: Kasari. Otava. 175 s.
Valokuvaajan ja kirjailijan "skräppikirja" 1980-luvusta paljastaa, että kasari oli paljon muutakin kuin aerobicia, juppeja ja solariumia.
Silloin osoitettiin mieltä - erityisesti rauhan puolesta - kasattiin klubeja ja performansseja sekä marssitettiin valokiilaan nainen.
Poijärven kuvat osoittavat, että sanonnassa kuva kertoo enemmän kuin sanat, on perää. Kun kuvia katsoo, avautuu oma muistojen kasarialbumi.
Skräppimäisyys toimii toimittaja-Westön tarinoidessa ja valokuvaaja-Poijärven kommentoidessa kuviaan päiväkirjamaisesti. Muistot syntyvät monista asioista, kuten kirjan konserttiliput, julisteet, lehtileikkeet osoittavat. Niillä on ihan oma tarinansa kerrottavanaan.
Arvio: Kasari-kirja on hauska ja ajatuksia herättävä aikamatka 80-luvulle. Vaikka opus on palasista koottu, kokonaisuus pysyy koossa.
MARJA-RIITTA VUORELA
Kari-Paavo Kokki: Tuolit, sohvat ja jakkarat. Renessanssista 1920-luvulle. Otava. 175 s.
Suomalainen huonekalu on rakennettu ruotsalaisesta, venäläisestä ja suomalaisesta perinteestä. Kari-Paavo Kokin kirjassa esitellään tuolit, sohvat ja jakkarat 1500-luvulta funktionalismin alkuun.
Kokki aloittaa teoksensa käsityöläisten ammattikuntalaitoksen kisälli- ja mestariperinteestä. Ennen erilaisten tuolien esittelyä, Kokki esittelee tuolin, sen rakenteet ja koristelut, kuten rosetit, puoliauringot ja uurnat.
Arvio: Kari-Paavo Kokin Tuoli-kirja pureutuu istuinten historiaan pintaa syvemmälle.
MARJA-RIITTA VUORELA
Juha Berglund, Antti Rinta-Huumo, Antti Vahtera: Ruoasta viiniin. Otava. 191 s.
Kaksi viinigurua ja yksi tunnettu kokki ovat tehneet opuksen siitä, kuinka solmitaan ruoan ja viinin onnistunut liitto. Kirja seuraa ystävysten makumatkaa vuoden kierron ja eri sesongit. Kirjassa on modernin keittiön ohjeita, ja myös entisaikojen klassikkoja. Kirja lupaa, että vasta-alkajakin osaa yhdistellä onnistuneesti ruokaa ja viiniä, kunhan seuraa opastusta.
Arvio:Kirja tarjoaa innokkaalle ja tyyliä tavoittelevalle kotikokille lisää haastetta. Toimii ensihätiin ihan lukukirjanakin. Ohjeet selkeitä ja havainnollisia. Kaunis kuvitus viimeistelee kokonaisuuden.
PIRKKO LEHTIMÄKI
