Kiestinki

(Suomen Musiikki).

Pekka Kuusisto sekä PMMP:n Paula Vesala parsivat laulelmallisen mestariteoksen jatkosodan aikana eläneiden naisten tuntemuksista. Vesala ammensi lyriikoihin aineksia isoäitiensä kokemuksista, mikä puskee kertomuksia iholle.

Kuusiston soittamat harmooni ja viulu sulautuvat Vesalan lauluosuuksiin todella kauniisti ja koskettavasti. Levyn syvälle porautuva haikeus pakottaa hiljentymään äänitteen äärelle.

Miriam:

Karu maa

(Bullroser Records).

Peräseinäjoelta kotoisin oleva Miriam-yhtye nakuttaa gospel-sanomansa kulkevan rockin ja metallin hahmoon. Soitto rullaa iskevällä henkäyksellä - jämäkät rytmit ja kitarariffit kuulostavat terhakkailta. Kun vielä tasalaatuisiin biiseihin saadaan enemmän vivahteita, kasassa on esimerkillisen ylväs ilmiö.

Kauko Röyhkä & Riku Mattila:

Kaksi lensi tuulen mukaan

(Universal).

Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan toinen yhteislevy tulostaa simppeliä ja hyväntuulista musiikkia, jonka harmittomuus hyväilee kuuntelijaa. Pienistä röyhkämäisistä pop-vinoutumista huomaa, ettei kyseessä ole tavallinen duo.

Kokonaisuuden tyylikkäin raita on arvoituksellinen Kiviset päät. Petri Tiaisen herkulliset urkuosuudet alleviivaavat esityksen mystisyyttä.

Stella:

Jokin on muuttumassa

(Universal).

Joensuulainen Stella-bändi luotaa uudella albumillaan ihmissuhteiden kiemuroita pirteän poprockin keinoin. Lopputulos helkkyy orgaanisemmin kuin yhtyeen kolme aiempaa lättyä; etenkin laulaja Marja Tahvanainen vaikuttaa löytäneen oman terhakkaan linjansa.

The Republic of Desire:

Tower

(Inverse Records).

Kotimainen teollisuusmetalliyhtye The Republic of Desire hakeutuu esikuviensa Napalm Deathin ja Neurosiksen suuntaan. Tower kirskuu tanakasti, mutta pään takominen äityy turhankin metelöiväksi. Materiaali puuroutuu paikoin liikaa tuottaakseen kestävää mielihyvää.

Leavings-Orkesteri:

Arpapeliä

(Sony).

Kun Gösta Sundqvist menehtyi 2003, hänen Leavings-Orkesterinsa lopetti toimintansa. Nyt pumppu on aktivoitunut, suosien folkpop-pohjaista ilmaisua. Mandoliinit, tinapillit ja nokkahuilut virtailevat Arpapeliä-albumilla orgaanisen juohevasti. Osa lauluista olisi sopinut Göstankin suuhun.

Steve Hackett:

Live Rails

(Inside Out).

Entisen Genesis-kitaristin vuosien 2009-2010 kiertueelta tallennettu Live Rails esittelee taiturin monia puolia täyteläisin saundein. Vaikka päähuomio on verevissä soolobiiseissä, Genesis-helmet kuten Firth of Fifth sekä Blood on the Rooftops kokevat myös inspiroituneen käsittelyn. Rob Townsendin puhaltimet soivat kauniisti yhteen Steve Hackettin itkevän kitaran kanssa.

Kate Bush:

Director´s Cut

(EMI).

Kate Bush muokkasi uuteen uskoon levyjensä The Sensual World (1989) ja The Red Shoes (1993) esityksiä. Omaperäiset laulu- ja instrumentaaliosuudet valavat alkuperäisiin runkoihin pelkistettyä mietiskelevyyttä, mikä taatusti kiehtoo leidin faneja. Director´s Cut on vaikuttava teos, mutta moni toivoo Bushilta tuoreita sävellyksiä.

Jimi Hendrix:

Band of Gypsys

(dvd, Sony).

Band of Gypsys -dvd valuttaa ruutuun dokumentin kitaralegenda Jimi Hendrixin samannimisen yhtyeen vaiheista sekä tunnin kestävän bändin Fillmore Eastin keikan tammikuulta 1970.

Antoisan elämyksen parhaaseen antiin lukeutuu keikan mustavalkoisen filmimateriaalin ääniraita, jonka sävyt toistuvat yllättävän puhtaasti. Näin komeasti Band of Gypsysin juurevaa rockia on harvoin päästy kokemaan.

The Pirates:

Live in America

(Goofin´ Records).

Johnny Kiddin taustabändinä tutuksi tullut The Pirates -trio vieraili keikalla Washingtonissa marraskuussa 1978. Tilaisuudesta äänitetty albumi kattaa pöydän ruohonjuuritason rollaamisella, joka täyttää tarkoituksensa. Mick Greenin vuodattamat maukkaat kitaralikit väräjävät hurmion aiheena.

JUHA SEITZ