Jatkosodan viimeiseen kevääseen sijoittuva Hiljaisuus vie rintamalinjojen läheisyyteen, jossa sijaitsee erikoinen evakuoimiskeskus. Kaatuneet sotilaat viedään sinne siistittäväksi ja kotiin kuljetettavaksi. Muutaman henkilön vahvuinen yksikkö suorittaa vaikeaa ja vastuullista tehtävää.
Keskiössä ovat nuorukaiset, vastuuntuntoinen Eino (Joonas Saartamo) ja hulivili Antti (Lauri Tilkanen). He ovat kaveruksia, jotka ovat astuneet palvelukseen yhdessä. Einon henkilökohtainen tehtävä on pitää Antti poissa vaikeuksista.
Sotien tapahtumia on käsitelty monissa elokuvissa, useimmiten jonkinlainen sankaritarina taustalla. Hiljaisuus kertoo tarinan, josta aiheesta on tähän asti lähes kokonaan vaiettu. Aihe on eittämättä vakava ja raskas. Asetelmasta kumpuaa myös henkilöhahmojen moraalinen velvollisuus toteuttaa tehtävä, joka on kunniakysymys ja suomalaisen sisun voimannäyttö.
Hiljaisuus on fiktio, ei suoraa historiankerrontaa. Tekijäryhmälle kävi tosin selväksi, että kuvausmiljöö on oikeasti toiminut sodan aikana samassa tarkoituksessa kuin elokuvassa. Tietoisuus lienee luonut sopivan aitouden tunnelman, jonka katsojakin kokee.
Visuaalisen näyttävyyden eteen on tehty paljon työtä, mikä välittyy hienosti. Tarkasti rakennetut interiöörit ja ajankuvaan puvustetut näyttelijät sekä lähes huomaamattomat rekvisiitat luovat autenttisuuden tunnelman. Petri Rossin maalaileva kuvaus on kaunista ja pysäyttävää. Kauttaaltaan huolellinen toteutus vie uskottavasti aikamatkalle lähihistoriaan.
Sakari Kirjavaisen ohjauksessa näyttelijät ovat luoneet persoonalliset hahmot. Heidän työnsä on hallittua ja vakavaa, mikä tekee hahmoista koskettavia. Valkokankaalla nähdään etupäässä tuoreita näyttelijäkasvoja, kuten Joonas Saartamo, Joanna Haartti, Lauri Tilkanen ja Terhi Suorlahti mikä on ilahduttavaa.
MARITA NYRHINEN
