Petri Kotwica tekee laadukkaita elokuvia rauhallista tahtia. Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa, Koti-ikävä, sai ensi-iltansa vuonna 2005 ja seuraava, Musta jää, neljä vuotta sitten. Näiden elokuvien jälkeen Kotwicalta odotettiin näyttöä. Rat King palkitsee odotuksen.
Rat King kertoo pikkukaupungin lukiolaisnuorukaisista, jotka valmistautuvat viimeiseen koulukoitokseen, yo-kirjoituksiin. Näin tekee myös yksinhuoltajaäidin (Outi Mäenpää) kanssa elävä Juri (Max Ovaska). Tosin Juri ei juuri koulukirjojaan avaa. Sen sijaan hän viettää aikansa linnoittautuneena huoneeseensa tietokone seuranaan. Pelaamisesta on tullut hänen elämänsä tarkoitus. Kun tyttöystävä ilmoittaa jättävänsä, jos tahti ei muutu, poika päättää lopettaa pelaamisen. Mutta kun nettiystävä Mordred alias Niki (Julius Lavonen) pyytää palvelusta, Juri kokeilee vielä yhtä peliä ja saa pelaajanimekseen Rat King, Rottakuningas. Tuosta hetkestä käynnistyy painajaismainen tapahtumaketju, jossa on kovaakin kovemmat panokset.
Kuten aikaisemmissa elokuvissaan, Kotwica käsittelee myös Rat Kingissä ihmismielen pimeää puolta. Sekä Koti-ikävä että Rat King kertovat nuorista, ja lähestymistapa on nuorten näkökulmasta. Aikuistenkin on syytä katsoa Rat King; monet vanhemmat eivät välttämättä tiedä, minkälaisissa mielikuvitusmaailmoissa heidän lapsensa elävät.
Mustasukkaisuusdraaman Musta jää Kotwica toteutti trillerinomaisesti. Rat King on selkeästi jännityselokuva, ja kohderyhmä eittämättä nuoret. Elokuvalla on myös pelottava sanoma: jos uppoutuu liikaa fiktiiviseen maailmaan ja pelaamiseen unohtaen ympärillä olevan todellisuuden, katastrofi on lähellä. Kotwica osuu melkoisesti naulan kantaan. Peli- ja tietokoneriippuvuus alkaa olla kansantauti, johon törmätään liian usein monilla myös työpaikoilla ja kouluissa; tietokoneluokissa, koulutöiden taustalla, vilahtelevat usein Facebook- tai pelisivustot, jotka ovat esillä heti, kun opettajan silmä välttää.
Kotwica on tarttunut persoonallisella tavalla tärkeään aiheeseen, josta puhutaan aivan liian vähän. Hän näyttää, kuinka peliaddiktin voi käydä, mutta hän ei moralisoi eikä syyllistä kuitenkaan ketään. Hän käyttää vahvasti symboliikkaa kuvatessaan arjen realiteetteja. Niinpä katsoja miettii, onko Niki edes todellinen vai elääkö hän vain Jurin päässä, omanatuntona, kun taistelu pelihimoa vastaan on kesken. Elokuva herättää myös laajempia kysymyksiä: Kuinka ihmisen mieli toimii? Mitä aikuinen voi tehdä, kun lapsi tai nuori osoittaa riippuvuuden merkkejä? Kuinka todellinen on riski joutua identiteettivarkauden uhriksi?
Rat King on väistämättä ahdistava mutta oudolla tavalla myös kiehtova ja koskettava elokuva, jonka tematiikka on ajankohtainen ja tärkeä. Kuten Koti-ikävä, myös Rat King opettaa, että vanhemmilla pitäisi olla enemmän aikaa lapsilleen ja heidän pitäisi kantaa myös vastuuta näiden tekemisistä. Lapsia ei voi jättää oman onnensa nojaan, vaikka heihin kuinka luottaisi.
Kotwica on toteuttanut jälleen laadukkaan ja persoonallisen elokuvan, jossa tarina kulkee sujuvasti, eikä toteutuksessa tarvita kikkailua vaan perinteisiä tehokeinoja ja ennen kaikkea vahvaa osaamista. Hän yhdistää hienosti lajityyppejä eikä sorru tavanomaisuuksiin. Hän ohjaa taitavasti henkilöitään muovaten heistä kertomukseen istuvat persoonallisuudet. Nuoret näyttelijät, Max Ovaska ja Julius Lavonen ovat pelottavan uskottavia. Ensi minuuteista lähtien Lauri Porran säveltämä musiikki antaa vihjeen siitä, että nyt katsotaan totista tarinaa. Mika Orasmaan kuvaus on kauttaaltaan taidokasta ja tyylikästä.
MARITA NYRHINEN
