Rikokseen ja sen selvittelyyn perustuva juoni ei kaunokirjallisuudessa ole vain dekkarien etuoikeus, vaan sitä ovat käyttäneet myös monet romaanin klassiset taitajat kuten Fedor Dostojevski tai William Faulkner.

Rikos on yksi keskeinen teema myös ranskalaisen Michel Houellebecqin (s. 1958) uuseimmassa romaanissa Maasto ja kartta. Eikä mikä tahansa rikos vaan murha jonka uhriksi joutuu kirjailija itse.

Mutta Maasto ja kartta on paljon muutakin kuin murhajuttu, jonka selvittelyyn kuluu teoksen viimeinen komannes. Lähitulevaisuuteen ajoittuvan teoksen päähenkilö on valokuvaaja ja kuvataiteilija Jed Martin. Hänen elämänvaiheensa ja yhteiskunnallis-taiteelliset näkemyksensä tuovat teokseen taiteilija- ja aateromaanin piirteitä, jotka haastavat lukijan miettimmään muutakin kuin murhamysteerin ratkaisuvaihtoehtoja.

Michel Houellebecq -nimiseen kirjailijaan Jed Martin tutustuu maalatessaan muotokuvasarjaa erilaisia ammattia harjoittavista ihmisistä. Miesten välille kehittyy kahden yksinäisen ja omalaatuisen taiteilijan suhde, jonka kehittymisen ystävyydeksi kirjailijan murha katkaisee.

On harkitun shokeeraavaa, että tekijä antaa itsensä tulla tapetuksi omassa romaanissaan. Mutta muistettakoon, että Michel Houellebecq ei ole todellisen kirjailijan oikea nimi vaan pseudonyymi. Hänen oikea nimensä on Michel Thomas.

Kirjailija siis leikittelee fiktion mahdollisuuksilla antaessaan oman kuvittellisen minänsä tulla tapetuksi.

Maasto ja kartta on taitavasti kirjoitettu, ja Ville Käynesin suomennosta on ilo lukea.

Se on viihdyttävä mutta ei viihteellinen.

PENTTI ORHANEN