Anja Snellman (s. 1954) on kirjalijanlaadultaan prosaisti, ja se kyllä näkyy hänen runoissaankin. Öisin olemme samanlaisia -kokoelman runot sijoittuvat sekä Helsinkiin että Kreetan saarelle, ja niissä on runsaasti muistelevaa ainesta.

Keskeisellä sijalla ovat varsinkin eletty elämä, rakkaudet, tehdyt valinnat ja menetyksen haikeus. "Tanssimme vuorilla / Litterääri hurmio / Mitä tapahtui meille / Minkä soimme päättyvän", Snellman kyselee muistellessaan aikaisempaa avioliittoaan.

Snellmanin runot ovat monien aistien runoutta. Hän kaipaa palavan akaasian tuoksua ja aistii kotona Sturenkadulla kahvin ja kardemumman tuoksun.

Vanhemmat, sisar, lapsuus, oma perhe ja jopa koira saavat myös runoissa oman sijansa, samoin monet kirjailijaa elähdyttäneet aatteet. Runoissa on tiettyä kitkeryyttä ja ehkä hitunen syyllisyydentuntoakin, mutta kokoelman pohjavire on kuitenkin optimistinen ja paikoin leikillinenkin.

Elämä antaa ja ottaa. Vaikka runoilija tunteekin itsensä joskus surunonkijaksi ja murheidenkantamoiseksi, hän kuitenkin haluaa elää täysillä, ottaa vastaan, mitä elämällä on annettavaa.

LEENA TUOMELA