Viime syyskuussa Uudessakaarlepyyssä avioituneet Hanna-Leena ja Jakob Ventin asuvat tällä hetkellä tuossa pienessä ruskeassa kivitalossa Rukongon kylässä, jossa on Kenian luterilaisen kirkon ja SLEF:n (Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland) lähetysasema. Rukongo sijaitsee Länsi-Keniassa, Homa Bay:n maakunnassa, jossa asuu noin miljoona ihmistä.

- Tulimme tänne lähetysasemalle helmikuun alussa viiden kuukauden pituiseen lähetystyöharjoitteluun, Ventinit kertovat.

Lähetystyöharjoittelun aikana he osallistuvat SLEF:n kahteen vesiprojektiin Atemon lähetysasemalla, joka sijaitsee noin 100 kilometrin päässä Rukongosta.

- Toisessa projektissa on tarkoitus rakentaa uusi kaivo ja toisessa korjata jo olemassa oleva vesijohtoverkosto ja pumppu. Suunnittelemme myös sitä, kuinka Rukongon vesitilannetta voisi parantaa. Suunnitteluavun lisäksi dokumentoimme projekteja, Ventinit sanovat.

Rukongon nykyisestä kaivosta veden saa noin 2500 ihmistä ja jono on usein pitkä. Vettä tullaan hakemaan noin kahden kilometrin säteeltä ja sitä viedään kotiin vesikanistereissa pään päällä, pyörällä tai aasilla.

Vesiprojektien lisäksi Ventinit auttavat Rukongossa työskenteleviä SLEF:n lähetystyöntekijöitä heidän työtehtävissään ja osallistuvat nuorisotyöhön.

- Minä olen ollut mukana paikallisten naisten parissa tehdyssä työssä ja Jakob on parantanut tietä paikallisten avustuksella, Hanna-Leena kertoo.

Paikallisten teiden kunto tuli pariskunnalle heti tutuksi, kun he saapuivat Kisumun kaupungin lentokentälle, josta alkoi kolmen tunnin ajomatka Rukongoon.

- Kun matkaa oli jäljellä tunti, käännyimme kuoppaiselle hiekkatielle. Aluksi luulin, että se on oikotie päätielle, mutta tie vaan jatkui ja jatkui. Lopulta tajusin, että tämä on se päätie, Hanna-Leena muistelee hymyillen.

Matka Kenian pääkaupungista Nairobista Kisumuun oli myös pieni seikkailu juuri Afrikan mantereelle saapuneille.

- Lensimme Kisumuun paikallisella lentoyhtiöllä. Boardingpassit olivat käsinkirjoitettuja. Paikkamme oli rivillä neljätoista, mutta koneessa oli vain kolmetoista penkkiriviä. Seisoa ei kuitenkaan tarvinnut, vaan istuimme tyhjäksi jääneille paikoille, Ventinit muistelevat.

Pohjalaisjuurinen pariskunta myöntää, että Rukongoon saapuminen oli pieni kulttuurishokki.

- Elämänmeno täällä maaseudulla on täysin erilaista kuin Suomessa. Tuntui, kun olisi matkustanut ajassa taaksepäin. Ihmiset elävät täällä vaatimattomissa oloissa, suurin osa savimajoissa, joihin ei tule juoksevaa vettä eikä sähköä. Seitsemältä, jolloin tulee pilkkopimeää, kaikki menevät sisälle laittamaan ruokaa ja nukkumaan, Hanna-Leena ja Jakob Ventin kertovat.

- Se on kuitenkin hassua, että nykyteknologiaa näkee täällä jatkuvasti, kuten esimerkiksi kännyköitä, pariskunta jatkaa.

Ventinit odottavat innolla tulevia kuukausia Rukongossa ja uskovat niiden tuovan heidän elämäänsä uusia ja laajempia näkökulmia sekä inspiraatiota.

- On hienoa päästä näkemään vesiprojektien toteutusta ja sitä, mitä lähetystyö on käytännössä. Saamme varmasti seuraavien kuukausien aikana paljon uusia kokemuksia ja ystäviä. Tämä matka tulee varmasti myös yhdistämään meitä, kun saamme jakaa tällaisen kokemuksen yhdessä, tuore aviopari toteaa.

Sanna Canawati