Pakkasputki jatkui, arki kulki eteenpäin, eikä kotiin voinut linnoittautua. Toinen kerta tapahtui paljon nopeammin, vähemmällä vastustuksella. Jälkeenpäin hymyilytti, tyytyväisyys oli syrjäyttänyt pettymyksen.
Viikon kuluttua asialle ei lohjennut enää edes ajatusta. Toppahousut olivat päätyneet osaksi päivittäistä vakiovarustusta. Siinä ne roikkuivat muina miehinä eteisen naulakossa takkien seassa. Eivät edes hävenneet, vaikka lahkeet hipoivat saappaiden pintaa. Kaunotar oli kohdannut kulkurin.
Olosuhteet pakottavat miettimään pukeutumisessa muutakin kuin tyyliä. Pohjoisessa ongelmia tuottaa talvi, joka valuu sisään pienimmästäkin napinlävestä. Merituuli onnistuu aina kiemurtelemaan iholle tavalla tai toisella.
Kun siihen yhdistetään napakka pakkanen, tulee vaatteiden lämmöneristävyydestä niiden tärkein ominaisuus. Kaiken kukkuraksi talvipyöräily nostaa panoksia. Valitettavasti näiden kimuranttien haasteiden vastaus löytyy toppahousuista.
Ei pidä käsittää väärin, toppahousut ovat oiva vaate, nimittäin ulkoiluun. Tavalliseen pukeutumiseen ne kuuluvat yhtä paljon kuin suola sokerimunkkiin.
Mikään ei kestä ikuisesti, ei edes infernaalinen pakkasputki. Niinpä tuli aamu, jolloin mittari näytti vain muutamaa hassua miinusastetta. Saapas istui jalkaan yhtä hyvin kuin ennenkin. Vetoketjun tiellä ei ollut ylimääräisiä lahkeita, kaikki oli niin kuin piti.
Matkalla asioille mieli oli yhtä kevyt kuin askel.
Saara Kärki
Kirjoittaja tinki tyylistä sään vuoksi
