-Mutta syynä ei ole jääkarhujen metsästys vaan me kaikki, kirjailija sanoo viitaten ilmastonmuutokseen.
McGrathin kiinnostuksen kohteena on pitkään ollut Kanadan arktisilla alueilla asuva kansa, inuitit. Siinä sivussa hän on tutustunut myös jääkarhuihin, mutta trillerin Jään muisti (Like) pääpaino on kuitenkin ihmisissä, inuiteissa.
Näiden asuinseudulla on pirullisen kylmä. Sen takia liha ja rasva maistuvat heille verrattoman hyvin.
-Kun olin lähdössä sinne, kysyin, mitä toisin tullessani. He halusivat minun tuovan lihaa. Minä sitten vein sinne melkoisen määrän possua, McGrath kertoo.
-Kun olin perillä, lihat oli syöty noin kymmenessä minuutissa. Mutta vein sinne myös ananaksen. Se ei kelvannut kenellekään ja lopulta pilaantui, McGrath kertoo seinäruusun rooliin tyrkätystä hedelmästä.
Kerran vesi oli herahtanut McGrathin kielelle oikein kunnolla. Padasta nousi herkullinen tuoksu, joten pakko oli mennä katsomaan, mitä siellä muhii.
-Siellä oli kokonainen hylkeen pää, viiksineen kaikkineen. Inuitit todella syövät eläimet aivan kokonaisuudessaan, McGrath sanoo.
Jään muistin sankari on Edie Kiglatuk: urhea nainen, joka on toiminut muun muassa metsästäjänä. Ediellä on ihan oikea elävä esikuva.
Kun McGrath tapasi naisen viisi vuotta sitten, tämän työnä oli suojella arktisille alueille retkeilemään ja metsästämään tulleita, häntä itseään huomattavasti kookkaampia valkoisia miehiä.
McGrath kertoo tositarinan eräästä pienikokoisesta yhdysvaltalaisesta miehestä. Tämä oli lähtenyt arktiseen Kanadaan tappamaan suuren eläimen, jääkarhun.
-Jääkarhu pitää saada nousemaan takajaloilleen, jotta sitä voi ampua kuolettavasti. Se on ainoa varma tapa tappaa se.
-Mutta kun tämä pieni yhdysvaltalainen näki jääkarhun nousevan pystyyn koko lähes kolmen metrin komeuteensa, mies sai sydänkohtauksen ja kuoli.
Yhdysvaltalaisen turvana ollut inuittiseurue sitten tappoi kyseisen eläimen. Amerikkalainen ja hänen uhrikseen haluamansa jääkarhu olivat lopulta matkanneet tapahtumapaikalta pois samassa pakastimessa, sylitysten jäisessä sovussa.
