Päivän evankeliumissa käsittämätön uutinen pysähdytti opetuslapset. Kun Jeesus kertoi tulevaisuudestaan, opetuslapset järkyttyivät. Evankeliumin kuvaamaan hetkeen saakka Jeesuksen kulku oli ollut pitkälti voittosaattoa. Nyt puhuttiin pilkkaamisesta, ruoskimisesta, tuomitsemisesta ja tappamisesta.
Opetuslapset olivat katselleet tulevaisuuteen varmoina siitä, että kaikki on hyvin. Ja että, Jumalan valtakunnan loisto ja kunnia ovat lähellä. Eipä siis ihme, että heidän hämmennyksensä oli käsin kosketeltava, kun voiton sijasta puhuttiinkin tappiosta, elämän sijasta kuolemasta, kruunun sijasta rististä ja rakastavan Jumalan sijasta Saatanan vallasta.
Vähäeleisesti Jeesus kuitenkin kertoi lisää Ristin tiestä. Laskiaissunnuntai johdattaa meidät kaikki tuolle samalle Jumalan rakkauden uhritielle. Jeesus kulki Jerusalemiin kärsimään ja kuolemaan koko maailman puolesta. Hän lähti tälle tielle järkyttävien uutisten pysähdyttämien, surevien, kärsivien, epäonnistuneiden ja hylättyjen ihmisten tähden.
Kyseessä ei kuitenkaan ole ainoastaan historian merkittävä tapahtuma vaan Kristus kärsii tänäänkin yhdessä kaikkien kärsivien kanssa. Maailman ahdinko ja oman elämän vaikeudet tuntuvat hetkittäin voimavarojamme suuremmilta. Silloinkin saamme jättäytyä tietoisuuteen, että Kristus kärsii ja kantaa. Hän kantaa koko ihmiskuntaperheen huolet.
Kristus kantaa maailmaa ihmisiin kätkeytyneenä. Hänen rakkautensa meitä kohtaan on rajatonta ja kekseliästä. Tuo rajattomuus pohjautuu siihen, että meitä jokaista kutsutaan vastuulliseen ja aktiiviseen lähimmäisyyteen. Kristus velvoittaa meidät kulkemaan toistemme vierellä: usko näkyy rakkautena, elämän kipujen jakamisena. Silloin myös Kristus on lähellä, tukemassa, väsymättömänä kantajana.
Yhdessä voimme jaksaa eteenpäin.
TERHI JORMAKKA
Kirjoittaja on projektipäällikkö kirkkohallituksessa
