Ohjaaja-näyttelijä Mel Brooks on crazy-huumorin väkevä mestari, jolle monet tämän päivän komediantekijät ovat paljolti velkaa. Brooks oli jo 1960-luvulla tekemässä meilläkin suosittua tv-sarjaa Salainen agentti 86.

Erityisesti hänet tunnetaan elokuvistaan, joissa hän parodioi Hollywood-elokuvia ja niiden kliseitä. Pähkähullujen paratiisi, Korkeuskammo ja Ollako vai eikö olla tuntuvat yhä sillä tavalla vitsikkäiltä, että ainakin elokuvan historiaa tuntevilla on niiden parissa hauskaa. Brooks on myös elokuviensa keskeinen näyttelijä.

Pähkähullujen paratiisia on esitetty meillä myös suoralla käännösnimellä Mykkä elokuva. Elokuva onkin kunnianosoitus Hollywoodin mykkäelokuvalle parodian vaateisiin verhottuna. Mikäli elokuva olisi toteutettu hiljattain, se parodioisi myös Oscar-voittaja The Artistia.

Mel Brooks on elokuvaohjaaja Mel Funn. Hänen tarkoituksensa on ohjata menestyselokuva pelastaakseen konkurssin partaalla olevan studion. Tuotanto onnistuisi, jos hän saisi pääosiin aikansa suuret tähdet Burt Reynoldsin, James Caanin, Paul Newmanin, Liza Minellin ja Anne Bancroftin. Pääosissa he eivät tässä elokuvassa ole, mutta mainiot cameo-roolit he tekevät.

Katsoja voi lukea henkilöiden huulien liikkeistä ja muutenkin arvailla, mitä näyttelijät sanovat, mutta väliteksteissä lukee aivan muuta. Eikä elokuvakaan ole mustavalkoinen, kuten ne olivat aikoinaan.

Korkeuskammon näyttämö on sairaala. Hermoparantola saa tohtori Thorndykesta (Brooks) uuden johtajan. Paikkaa hallinneet tohtori Montague (Harvey Korman) ja hoitaja Diesel (Cloris Leachmann) eivät innostu, joskin ovat näyttävät yli-iloisilta aina kun uusi johtaja on lähettyvillä. Tuota pikaa alkaa selvitä, että parantolassa on jotain todella pielessä.

Korkeuskammossa Brooks osoittaa kunniaa jännityksen mestareille, eritoten Alfred Hitchcockille. Vaikka elokuva veikistelee trillerille, se noudattelee hauskuudestaan huolimatta jännityselokuvan kerrontatyyliä ja on jopa jännä.

Ollako vai eikö olla sai nimensä Shakespearen Hamletin repliikistä. Tarina noudattelee Ernst Lubitschin ohjaaman, vuonna 1942 ilmestyneen samannimisen satiirisen komedian tarinaa. Toisen maailmansodan aikaiseen Puolaan sijoitettu elokuva vie teatterimaailmaan, jossa Brooksin esittämä, itseään suurena näyttelijänä pitävä Frederick Bronski kisaa kuuluisuudesta menestyneen vaimonsa (Anne Bancroft) rinnalla. Kun natsit valloittavat Puolan, alkaa aivan uudenlainen valtataistelu.

Ollako vai eikö olla vinoilee sekä Lubitchin komedialle että Charles Chaplinin Diktaattorille. Se on hyvin kirjoitettu ja esitetty elokuva, ja se hauskuutta ja jänskättää humoristisen kutkuttavasti.

Nykykomedioiden ystävien kannattaa tutustua Mel Brooksin tuotantoon tietääkseen, kuinka loogista jatkoa ovat Poliisiopistot ja Tappava ase -elokuvat, Screamit ja monet muut, jotka irvailevat omalla tavallaan elokuvan tyylilajeille.

 

MARITA NYRHINEN