Päivi Mahlanen, 51, sai pahan aivoverenvuodon kaksi vuotta sitten.
Mitään ennakkovaroitusta ei ollut, mutta yhtenä aamuna hän heräsi kovaan päänsärky.
-Minulla on joskus ollut migreeni, mutta tämä särky oli vielä kovempi, sietämätön.
Tytär tuli koulusta kotiin, löysi äidin tuupertuneena vessaan ja hälytti apua.
Päivi Mahlanen kiidätettiin Tampereelle leikattavaksi. Selvää oli, että hengenlähtö oli lähellä.
-Miehellenikin sanottiin, että en välttämättä selviä sitä matkaa.
Leikkaus kesti neljä tuntia ja siinä haettiin veri pois aivomassan läpi. Purkaus oli tapahtunut pahimmassa mahdollisessa paikassa.
Toipuminen onvaatinut poikkeuksellista sisukkuutta, itsepäisyyttä, elämänjanoa ja huumoriakin. Lopulta pyörätuolissa kului vain kaksi kuukautta.
-Se on ennätyslyhyt aika.
Nyt kunto on niin hyvä, että arkielämä sujuu siivouksineen ja ruuanlaittoineen.
-Muut harmittelevat, että joutuvat siivoamaan. Minä taas saan siivota! Siivouspäivä on jumppapäivä, imuroin, pyyhin pölyt ja lattiat.
Helppoa liikkeelle pääsy ei ole ollut.
-Paljon työtä se on vaatinut. Ei sitä voi käsittää, millaista on opetella uudestaan kävelemään tuollaisen jälkeen, kun painokin oli vain 37 kiloa, eivätkä jalat kantaneet.
Nauru ja musta huumori ovat sitä vastoin kantaneet koko ajan.
-Mieheni sanoo, että mun akka ei kuollut aivoverenvuotoon, mutta nauruun se voi kuolla.
Luontoa rakastavaMahlanen retkeilee joka päivä luonnossa. Käveleminen ja tasapaino eivät ole entisensä, mutta eteenpäin pääsee potkukelkalla traktorinjälkiä seuraten. Kelkkaan voi istahtaa välillä taltioimaan kameralla maisemia.
-Ihmiset ihmettelevät, että miten jaksan raahustaa joka päivä metsässä. Mutta nautin siitä, eivätkä terveys ja kunto tule soffalla makaamalla.
Sisukkaalla naisellaoli aikaisemmin kaksi työtä.
-Olin Waskiassa kerroshoitajana ja valmistin kotona nahkavaatteita. Olin yksinhuoltaja, talo oli maksettava ja lapsi ruokittava.
Hän opetteli itsekseen työstämään nahkaa ja teki siitä vaatteita, laukkuja ja vöitä.
-Työstä jäi yli erivärisiä paloja, ja päätin alkaa tehdä niistä tauluja.
Yksikin nahkainen metsämaisema oli niin aito, että perheen koira yritti käydä nostamassa jalkaa sen ääressä.
Mahlanen on pitänyt näyttelyitä nahkataidetöistään muun muassa Vaasassa ja Helsingissä. Porissa Poriginal-galleriassa hän esittäytyi yhdessä Jukka Rintalan nahkatöiden kanssa.
Sairastumisen jälkeenmeni yli vuosi, ennen kuin Mahlanen pystyi ja uskaltautui taas maalaamaan. Kuntoutussairaalan neurologikin oli hyvin kiinnostunut, että sujuuko se enää.
No, sujuiko?
-Nämä on pirun hyviä! Lahjat on säilynyt, Mahlanen nauraa.
Näyttelyssä Laihian kirjastossa on esillä vanhempia öljyväritöitä ja uusia akvarelleja. Ne ovat valoisia, värikkäitä ja iloisia.
-Halusin maalata nimenomaan kevättä ja hyvää mieltä. Ihmiset kyselevät, että mitä minulle kuuluu. Nyt ei tarvitse vastata, se näkyy töistä.
Tarinoita ja juttuja Mahlasella riittää dramaattisen tapauksen varrelta. Hän ei anna potilaan kohtaamisesta hyvää arvosanaa muille kuin oman kunnan terveyskeskuksen hoitajille.
-Huomasin, että mitä enemmän on lukenut, sitä vähemmän on empatiaa. Minun papereissanikin luki: toivoton tapaus. Mutta tässä se nyt on!
Päivi Mahlasen akvarellimaalauksia Laihian kirjastossa 29. helmikuuta saakka.
