Toisin kuin muut lokkimme, selkälokit talvehtivat Afrikassa asti päiväntasaajan tuolla puolen. Parhaillaan linnut ovat palaamassa kymmenen tuhannen kilometrin taipaleellaan.

Maamme johtava selkälokkitutkija Risto Juvaste odottaa lokkimuuttoa jännittyneenä ja myös huolissaan.

Juvaste tuntee lukurenkailla varustamansa lokit yksilöllisesti ja on saanut niistä 250000 paikannusta.

-Frakkipukuisten selkälokkien kanta alenee jatkuvasti. Huolestuttavinta on se, että muutosta ei vielä tajuta, koska sitä ei nähdä.

Aikuiset linnut elävät jopa kolmekymmentä vuotta, mutta romahtaneen poikastuoton vuoksi jatkajia ei ole tarpeeksi. Kato näkyy pitkällä viiveellä.

-Niiltä loppuu tulevaisuus.

Syitä on monia, ja yksi niistä huoleton ympäristömyrkkyjen käyttö lajin talvehtimisalueilla.

Suomessa lajia ovat karsineet suuri poikaskuolleisuus, pienpetojen iskut kolonioihin, harmaalokkien lisääntyminen, ihmisten aiheuttamat häiriöt pesimäluodoilla ja lokkijahdit.

-Valitettavasti niitä ammutaankin, Juvaste kertoo rauhoitetusta lajista. Vain asiantuntija voi erottaa selkälokin lentopoikaset harmaalokin jälkeläisistä.

Juvasteen seuraamat selkälokit ovat osoittautuneet tavoiltaan säntillisiksi.

Afrikkaan ne muuttavat täsmällistä reittiään Mustanmeren ja Niilin kautta Victoriajärvelle. Sieltä linnut palaavat Suomeen huhtikuun alussa säistä riippumatta ja rytmiään muuttamatta.

-Eivät ne Keski-Afrikassa tiedä, miten kevät on edennyt.

Pesimäalueillaan linnut asettuvat entisille pesäpaikoilleen ja käyvät saapumisensa jälkeen myös ruokailemassa tarkasti tuntemillaan apajilla sekä turkistarhoilla ja kaatopaikoilla.

Selkälokki muistuttaa tummine selkineen merilokkia, mutta on tätä selvästi pienempi ja sirompi.

Kotijärvelle saapuvia nälkäisiä frakkilintuja maallikko voi Juvasteen mukaan auttaa ruokkimalla niitä kalanperkeillä ja vaalimalla lokkiluotojen pesintäaikaista rauhaa.

Pekka Rajala