Ja vielä. Ylämäet ovat ylämäkiä luisteltaessakin. Monesti jopa jyrkempiä ja korkeampia, mutta kyllä nekin pystytään selättämään. Siihenkin tarvitaan oikeanlainen tekniikka ja taito.
Hiihtovalmentaja Jani Oravamäki kertoo, että aivan aluksi hän panee aloittelijan luistelemaan sauvoitta. Tasapainoinen liuku yhden suksen varassa on vapaan hiihtotavan perusasia, ja siihen sauvoitta luistelu koulii hiihtäjää.
Liikkeelle lähdetään kävellen sukset jalassa. Liukas suksi liukuu hieman joka askelella ja liukua voi avittaa pikku ponnistuksella ja kohta meno alkaakin muistuttaa oikeaa luisteluhiihtoa.
Kun askellus eteenpäin, painonsiirto jalalta ja sukselta toiselle ja liuku toimivat, voidaan ottaa sauvat mukaan ja alkaa harjoittelemaan varsinaisia luisteluhiihtotapoja, jotka ovat oikeastaan vain sovelluksia erilaisiin maastokohtiin.
Tasamaa on aluksi paras harjoittelupaikka, ja sitähän Oulun seudulla riittää. Jani Oravamäki kertoo, että pidemmälle ehtineet tasamaan luistelijat oppivat pitkäliukuisen mogren-tyylin luonnostaan maaston kouluttamana. Kilpahiihtäjä hiihtää mogrenilla tasaisia taipaleita.
Nämä hiihtäjät ovatkin sitten pienoisessa pulassa yrittäessään kiivetä kunnon mäkiä, joita löytyy vaara- ja tunturimaastoista, ellei perusluistelutekniikka, eli niin sanottu "kuokka" ole hallinnassa.
Hiihto on, kuten hyvin tiedetään, välineurheilua. Erityisesti tämä pätee luisteluun. Perinteisen hiihtotavan suksilla on melko turhauttavaa yrittää tehdä pitkiä luisteluhiihtolenkkejä, koska perinteisen suksi toimii toisella tavalla kuin luistelusuksi.
Luistelusuksi on tehty hieman laskettelusuksen tapaan suuntavakaaksi ja kiertojäykäksi. Tämä takaa sen, että suksi kulkee liu'un aikana jämäkästi eteenpäin eikä muljahtele. Hyväkin perinteisen suksi luiskahtaa hiihtäjän alta sivulle liu'un loppuvaiheessa, varsinkin, jos hiihtäjän alla oleva baana on kova tai jäinen. Silloin menosta tulee epävarmaa, horjuvaa ja hidasta. Perinteisen sukset on tehty perinteistä hiihtoa ja latu-uraa varten.
Oravamäki sanoo, että tavalliselle kuntoilijalle sopiviin luistelusuksiin kannattaa sijoittaa noin kolmesataa euroa. Silloin paketissa ei ole vielä sauvoja mukana. Tuon hintaluokan välineillä hiihto sujuu parhaiten hyvissä olosuhteissa ja pikkupakkasella, noin kymmeneen pakkasasteeseen saakka.
Kun suksivalinta menee hifistelyn puolelle, nousee suksiparin hinta, mutta siihen on sitten pakattu kehittyneitä ominaisuuksia ja soveltuvuutta erilaisille lumilaaduille ja lämpötiloille.
Suksi on Oravamäen mielestä paketin tärkein osa. Tietysti monon on oltava sopiva, oikealla tavalla jalkaa ja nilkkaa tukeva ja oikean kokoinen. Hiihtokengän valinta määrääkin sitten käytettävän suksisidemallin, sillä eri valmistajien kengät ja siteet eivät välttämättä sovi toisiinsa.
Hiihtäjällä pitää olla sauvat kädessä. Luistelusauvat ovat pitemmät kuin perinteisen sauvat. Jani Oravamäen nyrkkisääntö sauvan pituudeksi on oma pituus miinus 20 senttiä luisteluun ja oma pituus miinus 30 senttiä perinteiseen.
Ominkin päin voi päästä hiihtotaidoissa pitkälle. Apua on kuitenkin tarvittaessa saatavilla. Monet hiihtoseurat järjestävät aikuisten hiihtokouluja ja matkailukeskusten omat hiihtokoulut osaavat opastaa myös maastohiihdon taitoihin.
