-Siellä huomasin, ettei se ole mun juttu. En halua välttämättä ruveta viettämään aikaani sairaalan sisällä.

Kun sitten vuoden päästä tuli mahdollisuus hakea ensihoitaja-amk-tutkintoon, hän toimi ja tunsi löytäneensä oman alansa.

-Jo ihmiset siellä olivat erilaisia, voimakkaampia persoonia, viihdyin heidän joukossaan, Seinäjoen kaupungin ensihoitoyksikössä työskentelevä Sarita Korpilammi tuumaa.

Kun hän sitten pääsi mukaan ambulanssikeikoille, tunne, että on oikeassa paikassa, vahvistui. Nyt hän on ollut ensihoitajan työssä lähes kolme vuotta ja koko tämän ajan Seinäjoen yksikössä, johon hän tuli kuitenkin ensin vain kesätyöntekijäksi.

Mikä on parasta? -Työn vaihtelevuus, ettei ikinä tiedä, mitä on edessä, kun tulee työvuoroon.

Kysymykseen komennuksesta, joka on parhaiten jäänyt mieleen, hän ei osaa vastata.

-Minulla on huono keikkamuisti. Uusia tulee vastaan, ei pidä jäädä vanhoja märehtimään.

Hän epäilee, että unohtaminen on osa sitä luonnetta, mikä ensihoitajan työssä pitää olla.

-Vaikeimpia asioita, mihin ei ikinä totu, on se, että kun pitää läheiselle kertoa, että omainen on kuollut.

Ensihoidon työntekijöille ei ole Sarita Korpilammin mukaan varsinaista kriisiapua tarjolla. Terveyskeskuksen kautta hän uskoisi sen kuitenkin järjestyvän, jos siihen olisi tarvetta.

- Itse en ole tuntenut tarvitsevani. Joka vuorossa on eri työpari, mutta puhuminen onnistuu jokaisen kanssa, sen verran tutuiksi on tultu.

Millainen on normaali työpäivä ensihoidossa. Sellaista ei Sarita Korpilammin mukaan ole.

-Työpäivät ovat niin vaihtelevia. Ykkösauto ajaa pääsääntöisesti kiireelliset ajot, kakkos- ja kolmosauto kiireettömät, ja kun ne päivät ovat niin erilaisia. Toisinaan voi olla, että mennään koka ajan. Hyvä, jos syömään keretään ja sitten taas voi olla tosi hiljaista.

-Koskaan päivä ei mene niin kuin suunnittelisi sen menevän.

Työssä on päivävuoroa sekä jo iltapäivällä seuraavaan aamuun kestävää yövuoroa. Nukkuakin työssä voi, mutta minuutissa hälytyksestä on oltava autolla lähtövalmiina.

Eniten ensihoitoyksikköä työllistävät vanhukset sekä humalaiset. Hälytykset on jaettu eri kiireellisyysasteisiin, kiireellisimpiin kohteisiin on ehdittävä niin nopeasti kuin mahdollisesti - turvallisesti.

Kiireellisyyden määrittää ensin hätäkeskus ja ensihoitoyksikkö sitten uudellen, kun pääsee hätäpaikalle.

-Me ollaan hoitoyksikkö, eli meillä on mahdollisuus hoitaa siellä kohteessa jonkin verran. Voimme jättää ehkä potilaan kotiin, koska me pystymme hoitamaan hänen vaivansa siellä tai katsomme, että potilaalla ei ole juuri nyt tarvetta lähteä hoitoon, vaan hän voi mennä sinne myöhemmin omalla kyydillään.

Ensihoito on Sarita Korpilammin mukaan vielä nykyisinkin miesvoittoinen ala. Seinäjoen 22 työntekijän yksikössä on viisi naista. Se ei ole ollut ongelma.

-Jos fyysinen voima ei riitä, henkinen auttaa senkin riittämään.

Sarita Korpilammin mukaan ensihoitajalla sekä fyysinen että henkinen puoli pitää olla vahva, olet sitten mies tai nainen.

-Pitää olla omat asiat kunnossa, että pystyy auttamaan muita.

Hilkka Topelius