laura annila, teksti Hannele Norja, grafiikka

Kuvitellaanpa tomaatti. Punainen, pyöreä ja mehevä, kaikkien ravitsemusasiantuntijoiden terveelliseksi tunnustama, kasvitieteessä marjaksi luokiteltava ja Wikipedian mukaan maailman eniten viljelty vihanneksen tavoin käytetty kasvi.

Alkujaan tomaatti on peräisin Etelä-Amerikasta, mutta nykyään niitä kasvatetaan eri puolilla maailmaa. Vaikka tomaatteja viljellään runsaasti esimerkiksi Närpiössä, niitä myös kuljetetaan Suomeen satojen, jopa tuhansien kilometrien päästä.

Entä jos haluaisin tietää, mistä aamiaisleivän päälle viipaloimani tomaatti on peräisin, ja miten se on tänne kuljetettu? Miten sen säilyvyys matkalla on varmistettu? Muista ostamistani elintarvikkeista puhumattakaan?

Ruokakeskon tavarakauppayksikön hedelmistä ja vihanneksista vastaavan ostojohtajan Tarja Jukkaran mukaan talvikaudella valtaosa ketjun myymästä pyöreästä tuontitomaatista tulee Kanarian saarilta.

Tällaisen tuontitomaatin matka Kanarialta Suomeen ja niitä myyvään ruokakauppaan kestää nopeimmillaan kuusi päivää. Pitkissä kuljetuksissa oleellisimpia asioita elintarvikkeen säilyvyyden kannalta ovat oikeanlainen käsittely ja kylmäkuljetusketjun katkeamattomuus.

Gran Canarialla sijaitsevissa pakkaamoissa tomaatit ensin pakataan ja jäähdytetään, ja kuljetetaan sitten satamaan. Las Palmasissa sijaitsevassa satamassa tomaatit laitetaan 8-asteiseksi jäähdytettyyn varastoon.

Varastosta tomaatit pakataan laivaan, jossa niitä säilytetään edelleen kahdeksassa asteessa. Laivalla tomaatit kuljetetaan Rotterdamiin Hollantiin. Tämä laivamatka Atlantilla vie kaksi vuorokautta, ja sen jälkeen tomaatit siirretään jäähdytettyyn välivarastoon.

Välivarastosta tomaattien matka jatkuu rekalla kohti Saksan Travemündea, edelleen 8-10 asteen lämpötilassa. Travemündesta tomaattirekat kuljettavat lastinsa laivalla Suomeen ja Vuosaareen, ja sieltä Ruokakeskon keskusvarastolle Vantaan Hakkilaan.

Rekka- ja laivamatkaan kuluu yhteensä vajaat kaksi vuorokautta.

Keskusvarastolta tomaatit kuljetetaan rekoilla kauppojen vihannesosastoille, ja sieltä ne lopulta päätyvät kuluttajien ruokapöytiin.

Kun ruokien kuljetusta, alkuperää tai säilyvyyttä lähtee selvittämään, vastassa on lukuisten toimijoiden ja alihankkijoiden verkosto.

Verkoston kokoa tai siihen liittyvien toimijoiden määrää on hankala hahmottaa, sillä verkosto on valtava ja ulottuu eri puolille maailmaa.

On tytäryhtiötä, alihankkijaa, pakkaamoa, osaston vastaavaa ja toimitusjohtajaa.

Esimerkiksi Ruokakeskon kuljetuksista vastaavan tytäryhtiön Keslogin alihankkijoilla on pelkästään Suomessa 450-500 ajoneuvoa.

Myös elintarviketurvallisuuteen liittyvä lainsäädäntö on runsasta ja tarkkaa. Helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kansainvälisissä kuljetuksissa noudatetaan ATP-sopimusta, ja sopimuksen noudattamisen valvontaa johtaa Elintarviketurvallisuusvirasto.

Elintarvikkeiden käsittelyn turvallisuudesta ja laadusta säädetään muun muassa elintarvikelaissa, ja kuljetusten lämpötiloista on annettu tarkat ohjeet maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Esimerkkitomaatin tapauksessa niin laivoissa, varastoissa kuin autoissa on kuljetustiloissa käytössä piirturit, eli kuljetus on lämpötilakontrolloitua.

Lisäksi lämpötila mitataan aina lastattaessa ja purettaessa. Jos lämpötila ei tällöin ole sovitulla tasolla, ryhdytään tutkimaan lämpötilapiirtureita, joista nähdään, ovatko termostaatit toimineet kunnolla, ja mikä on ollut lämpötila kuljetuksen eri vaiheissa.

Keslogin toimitusjohtajan Mika Salmijärven mukaan tiukka ohjeistus ei ole yhtiölle huono asia, päinvastoin - kun sääntöjä noudatetaan, ongelmiakaan ei tule.

Voisi luulla, että näin valtavan kokonaisuuden hallitseminen olisi mahdotonta.

Ihminen, joka tietää tomaattien kuljetusketjusta, ei välttämättä osaa aavistaakaan, miten tomaateista muutaman metrin päässä myytävä liha on liikkeeseen päätynyt.

Kauppaliikkeiden mukaan juuri pieniin osiin jakautuminen varmistaa elintarvikkeiden turvallisuuden ja säilyvyyden.

-Eri osastonjohtajilla on omat vastuualueensa, koska isoa kenttää on ollut pakko jakaa. Yksi ihminen ei voi vastata muiden puolesta, muotoilee Ruokakeskon viestintäpäällikkö Kukka Eerola.

Maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa toimiva Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT on jo vuosia selvittänyt ruokaketjun vastuullisuuteen liittyviä kysymyksiä.

Huhtikuun 11. päivä MTT julkistaa yhdessä Jyväskylän yliopiston, Kuluttajatutkimuskeskuksen sekä Tekesin, Fazer Leipomoiden, HK Ruokatalon, Ravintoraision ja SOK:n kanssa laatimansa kirjan, jonka eteen on tehty taustatyötä kolme pitkää vuotta.

Lopputuloksen nimi on "Vastuullisuus ruokaketjussa: Eväitä johtamiseen, mittaamiseen ja viestintään".

Selkeyden vuoksi julkaistava teos on vain 26 sivua pitkä, ja Elintarvikeketjun vastuullisuuden konseptointi liiketoimintamahdollisuudeksi -projektin vastuullisen johtajan Pasi Heikkurisen mukaan samasta syystä siinä on paljon kuvia.

Vuonna 2009 ilmestyi niin ikään MTT:n julkaisema tutkimus "Elintarvikeketjun vastuullisuus - kuvaus vuorovaikutteisen prosessin vastuullisuudesta", jota on käytetty ensi viikolla julkaistavan tutkimuksen tausta-aineistona.

Käsitehirviöiden taustalla on Heikkurisen mukaan aito, kunnianhimoinen pyrkimys saada aikaan konkreettinen mittaristo, joka toivottavasti otetaan käyttöön elintarvikealan yrityksissä koko maassa.

-Vastuullisuuden kulmakivi on lainsäädännön vaatimusten ylittäminen, sanoo Heikkurinen.

Tämä tarkoittaa sitä, että selvityksen lopputuloksena yrityksille asetetut vaatimukset ovat korkeampia, kuin lainsäädännön minimivaatimukset.

Esimerkiksi ruokakuljetuksia selvitys koskettaa moneltakin osaltaan, sillä teoksissa hahmotellut ympäristön, tuoteturvallisuuden, ravitsemuksen, työhyvinvoinnin, eläinten hyvinvoinnin, talouden ja paikallisen hyvinvoinnin ulottuvuudet pitäisi kaikki huomioida kuljetuksissa.

Jotta 26-sivuinen opaskirjanen on saatu aikaiseksi, on vuosien aikana koottu yhteen isojen yritysten lisäksi niin alkutuottajia, tutkijoita, viranomaisia kuin kansalaisjärjestöjä. On järjestetty työpajoja, on laadittu kuluttajakysely, johon saatiin 1300 vastausta.

Näkemyserojakin löytyi, vaikka suoranaisesta erimielisyydestä Heikkurinen ei puhuisi.

on kenenkin mielestä oikein, ja mikä on vastuullista, on suhteellista, muotoilee Heikkurinen.Edes kuluttajakyselyyn vastanneet kuluttajat eivät olleet samaa mieltä siitä, mitkä olivat oleellisimpia kysymyksiä elintarvikeketjun vastuullisuuden kannalta. Ketjun tärkeimmäksi ulottuvuudeksi nousi kuluttajakyselyssä tuoteturvallisuus.

-Lopputulos on eräänlainen kompromissi, Heikkurinen myöntää.

Kompromissiluonteestaan huolimatta yritys on todella kunnianhimoinen, sillä vastaavaa ponnistusta yhteisen mittariston luomiseksi ei ole Heikkurisen mukaan aiemmin tehty.

Seuraava askel, jottei koko ponnistus jäisi vain sanahelinäksi, onkin sen testaaminen, miten mittaristoa yrityksissä noudatetaan.

-Kun mittaristo on julkaistu, pallo on yrityksillä.

Kaupassa aamiaistarvikkeita valitsevan perheenisän tai -äidin tehtäväksi jää luottaminen siihen, että tomaatti ei vedä vatsaa kuralle.