Ja tottahan se on. Monille auto on välttämättömyys.
Mutta tarvitaanko autoja oikeasti niin kovin paljon?Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin tilastojen mukaan Suomessa on rekisterissä noin 2,9 miljoonaa henkilöautoa. Henkilöautoja on siis karkeasti laskettuna 0,67 jokaista täysi-ikäistä suomalaista kohden.Suhteellisesti eniten autoja huristelee Etelä-Pohjanmaalla. Maakuntaan on rekisteröity yli 123000 henkilöautoa, eli useammalla kuin kahdeksalla aikuisella kymmenestä on auto. Aidosti pitkien välimatkojen Lapissa suhdeluku on pienempi, eli 0,7 autoa täysi-ikäistä kohden.Havahduin oman auton turhuuteen loppukesällä viedessäni koslaa vuosikatsastukseen.Tarkastus oli pakollinen, vaikka edellistarkastuksen jälkeen mittariin oli kertynyt vain muutamia satoja kilometrejä.
Viimeisestä käynnistyksestäkin taisi olla lähemmäs vuosi, sillä tallinperukoille parkkeeratun menopelin katolla oli paksu kerros pölyä ja muutama edellisvuoden koivunlehti.Autollani on ollut pitkä loma. Valehtelisin silti jos väittäisin, että olen elänyt autotonta elämää. Kahden aikuisen taloudessa yksi menopeli on riittänyt.Yhden auton politiikassa on haasteensa. Vaikka aikatauluja sumplisi ja sovittelisi, joutuu työ- ja kauppareissuja tekemään lihasvoimalla myös silloin, kun olisi mukavampaa vain hypätä rattiin.
Hyvät puolet voittavat kuitenkin huonot. Arkiliikunnan lisääminen on kaventanut vyötäröäni. Myös työpäivät alkavat virkeämmin pienen happihyppelyn jälkeen. Reippailun ansiosta voin kaiken huipuksi odottaa piirun verran pidempää elämää, sillä tutkijoiden mukaan jo vartti liikkumista päivässä auttaa saavuttamaan terveemmän elon.
Niin, ja on niissä pyörällä tehdyissä työ- ja ostosreissuissa yksi etu:
Parkkipaikka löytyy oven edestä. Aina.Myös ilmasto ja kukkaro ovat kiitollisia autoilun vähentämisestä.
Kukkaro olisi kiittänyt enemmänkin, ellen olisi pitänyt autoani käyttövalmiina. "Jos sitä vaikka joskus tarvitsisi".
Autotallin nurkassa seisova ylellisyys on nielaissut pelkällä olemassaolollaan noin 350 euroa vuodessa. Verot ja vakuutukset olisi tietenkin voinut välttää poistamalla menopeli liikennekäytöstä. En kuitenkaan arvannut, miten vähän autoani oikeasti tarvitsin, joten jäin odottamaan eteen tupsahtavaa käyttötarvetta.
Turhaan.
Säästetyillä euroilla olisi voinut huristella aika monta huoletonta taksi- ja bussimatkaa.Hevosvoimien vaihtaminen lihasvoimaan yhä useammin on epäilemättä keventänyt hiilijalanjälkeäni.Autotallista parkkiruutuun siirtynyt vanha kosla pitää kuitenkin huolen siitä, ettei meikäläistä voi vielä viherpiipertäjäksi haukkua. Ainakin mediassa teini-iän ohittaneet autovanhukset rinnastetaan jo melkein ympäristörikokseksi.
Itse kyllä epäilen, että vähäruokaisen japanilaiseni vaihto uudempaan olisi ympäristön kannalta suurempi synti.
Uudella autolla ajaminen voisi sitä paitsi olla sen verran mukavaa, että auton rattiin istahtaisi nykyistä hanakammin.
Ja sitähän minä en halua.Viime aikoina olen yhä useammin pyöritellyt ajatusta autosta luopumisesta.Liikkua voi nimittäin ilmankin. Jopa täällä autojen valtaamalla Etelä-Pohjanmaalla bussit vievät perille yllättävän moneen paikkaan.
Viikon päästä alkaa liikkujan viikko ja kahden viikon päästä vietetään kansainvälistä autotonta päivää.
Suosittelen kokeilemaan!
ELINA KOSKELA
Kirjoittaja on uutistoimittaja
