Pohjanmaalta ponnistavalla Palava-yhtyeellä on takanaan pitkä historia yhteissoittoa, mikä kuuluu kokoonpanon tuotannon varmuutena. Bändi valitsi tiekseen elämisen intohimoa ja rakkauden kipunointia analysoivan poprockin, jonka saumoihin sulautuu iskelmällisyyttä.

Palavan toinen pitkäsoitto Pienessä talossa sisältää yhtymäkohtia Lauri Tähkä & Elonkerjuun taiteeseen. Vaikka yhtye ei hillittömään tyyliin irrottelekaan, reilu pohjalaisuus pilkottaa tekemisissä. Laulaja Osku Ketolan viulupyrähdykset levittävät raikkautta kokonaisuuteen.

Palava konsertoi ensi lauantaina Ilonassa Seinäjoella.

Las Chicas del Tango: Tango de Norte a Sur (ARC).

Pianisti Milla Viljamaan, haitaristi Johanna Juholan sekä vokalisti Kukka-Maaria Ahosen muodostama trio sävelsi tangonsa espanjankielisiin lyriikoihin. Intohimoisen kohtalokas materiaali käy läpi mm. Unto Monosen, Jean Sibeliuksen ja Alvar Aallon merkitystä taiteilijoina, mikä on ideana perin originelli.

Seinäjoella osittain äänitetyllä kiehtovalla albumilla vierailee lausujana argentiinalainen tangopersoona Horacio Ferrer.

Kristiina Wheeler: Sirpaleista koottu (Universal).

Kristiina Wheeler suosii tasalaatuista, mutta vireeltään pirteätä poppia. Kuorosota-ohjelmasta monille tuttu laulaja ja lauluntekijä vakuuttaa etenkin raidoilla Ihanaa ja Kiitos kun muistit, jotka jäävät päähän soimaan korvamadoiksi. Nuorison alkoholinkäyttöä ruotiva Viimeinen malja lipsahtaa moralisoinnin puolelle.

Rita Lovely & The Soultwisters: Fast Love (Jupiter).

Riitta Keränen eli Rita Lovely sekä The Soultwisters -yhtye tallensivat studiossa kimpun kulkevaa soulfunkia ja jazzia. Helsinkiläisryhmän valttikortit ovat Panu Syrjäsen kipakat saksofoniseikkailut sekä Lovelyn ulottuva lauluääni. Omien ja lainattujen palojen loimussa hehkuu Cry Me a River, johon löydetään sykkivän tuore näkökulma

Antero Lindgren: Mother (Eino).

Seitsemän pitkää vuotta kului, kunnes Antero Lindgren sai valmiiksi Mother-teoksensa. Utuisen popin, countryn ja folkin keinoin keinuva näyttävä levy rohkenee kokeilla erilaisia sovituksia. Hiukan outo, mutta ehdottoman näkemyksellinen paketti ripottelee matkalle hienovaraisia neilyoungmaisuuksia.

Pepe Deluxé: Queen of the Wave (Playground).

Paul Malmströmin ja Jari Salon (James Spectrum) ajatuslapsi viilettää ihmemaassa, jonka maisemat sivellettiin elektronisen rockin ja isojen rytmien väreillä. Viehkosti häiriköivien helmeilevyyksien yllätyksellisyys korostuu tyylikkäissä puhallinsoitinrakennelmissa. Folkkinen Contain Thyself antaa kuuntelijalle aikaa unelmointiin.

Soundtrack: Boardwalk Empire (Warner).

TV2:lla pyörivä draamasarja Boardwalk Empire toteuttaa äänimaailmaltaan 1920-luvulle tyypillistä kepeilyä, joka koskettelee mm. jazzia, bluesia, laulelmaa ja folkia. Kokonaisuus on hypähtelevä, mutta osin kiintoisa. Regina Spektorin veikeä My Man sekä Loudon Wainwright III:n traditionaalinen Carrickfergus kestävät pidempääkin kulutusta.

Dave Lindholm B. Inventive: Dave Lindholm B. Inventive (Hype).

Dave Lindholmin tuoreen trion debyyttialbumi osoittaa, että rockin rajatonta riemua on vaikea kahlita. Rytmibluesilla vuoratun ilonpidon ilme päätyy dynaamisen rennoksi, mikä miellyttänee perusasioita arvostavia. Lindholmin juohevasti liukuvaa kitarointia kuullaan paljon - välillä mies heittäytyy jopa jimihendrixmäisiin vibraattoihin

Elvis Presley: Elvis Country (Legacy Edition) (Sony).

Elvis Presleyn arkistoista noukittu julkaisu esittelee vuoden 1971 albumit Elvis Country sekä Love Letters, joita täydennettiin bonus-paloilla sekä modernilla kansivihkosella. Kaikkein terävintä Elvistä ei ole tarjolla, mutta isoa karismaa sitäkin enemmän.

Maanläheisen lehmipoikahenkinen Elvis Country -kokonaisuus toimii paljon paremmin kuin yliviihteellinen Love Letters, joten albumit olisi voinut perustellusti julkaista omina laitoksinaan.

Kim Wilde: Snapshots (Sony).

Kasarisuosiotaan epätoivoisesti jahtaava Kim Wilde sortui koostamaan epämääräisen oloisen cover-levyn, joka kärsii anemiasta. Esimerkiksi Tasmin Archerin Sleeping Satellite ja Mike Oldfieldin To France virtaavat suhteellisen haluttomasti. Aviomies Hal Fowlerin kanssa heitetty David Bowie -tulkinta Kooks sentään kihisee tervetullutta itseironiaa.

JUHA SEITZ